Suomalainen lukupiiri discussion

JÄNNITYSKIRJALLISUUS
Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirja ei anna jännityskirjallisuudelle suoraa määritelmää vaan kehottaa katsomaan esimerkiksi seuraavia hakusanoja:

Rikosromaani
Salapoliisiromaani, poliisiromaani tai trilleri, jonka juoni punoutuu rikoksen ja rikollisen motiivien selvittämisen ympärille; varsinaisesti 1700-luvulla alkunsa saanut romaanityyppi.

Salapoliisiromaani
Rikosromaani, jossa rikoksen selvittelyyn osallistuu ratkaisevasti tai merkittävässä määrin yksityisetsivä eli salapoliisi; dekkari. Käsitteen piiriin on usein luettu myös poliisiromaaneja ja muuta rikoskirjallisuutta.

Poliisiromaani
Klassista salapoliisiromaania realistisempi rikosromaani, jossa kuvataan miten ammattipoliisi selvittää rikoksia. Ennen lajin kehittymistä poliisit esiintyivät dekkareissa yleensä sivuosissa; heidät kuvattiin usein typeriksi, kovapäisiksi tai kömpelöiksi, kun taas individualistiset yksityisetsivät olivat Sherlock Holmesin tapaan tarkkavainuisia ja nerokkaan kaikkitietäviä.

Agentti- ja vakoiluromaani
Seikkailu- ja jännityskirjallisuuden alalaji, jossa salaiset asiamiehet (agentit) ja vakoilijat ovat keskeisiä toimijoita.

Kovaksikeitetty dekkari
Yhdysvalloissa 1920-luvulla alkunsa saanut realistisen rikoskertomuksen tai -romaanin muoto, jolle on ominaista lakoninen, karkeuksia ja hirtehishuumoria viljelevä dialogi, sekä tapahtumien sijoittaminen rähjäiseen ympäristöön. -- Kovaksikeitetyn dekkarin sankari on kova ja kyyninen yksityisetsivä (private eye), joka käy taistelua yhteiskunnassa - yleensä suurkaupungissa - rehottavaa rikollisuutta ja korruptiota vastaan. Pahuuden vastaisella ristiretkellään hän tulee toisinaan itsekin käyttäneeksi laittomia keinoja.

Trilleri
Jännittävä dramaattisesti etenevä romaani, elokuva tai näytelmä, jonka tapahtumat kietoutuvat usein rikoksen ympärille; myös seksillä ja väkivallalla on yleensä merkittävä osuutensa tarinassa. Trilleri saattaa olla rikos- tai poliisiromaani, kovaksikeitetty dekkari, vakoilukertomus, seikkailuromaani, kauhutarina tms.

Jännityskirjallisuus on ainakin minun kirjastokokemukseni perusteella ehkä Suomen suosituin kirjallisuudenlaji (ainakin sitä oli hyllytettävänä aina metritolkulla). Itse en tosin ole koskaan kuulunut dekkarien suurkuluttajiin. Lapsena toki luin Neiti etsiviä ja muita vastaavia, mutta aikuisena olen lukenut oikeastaan vaan jonkun satunnaisen jännärin silloin tällöin. Nyt parin viime vuoden aikana olen tosin eksynyt useimmin jännityshyllyllekin, kun olen monipuolistanut lukutottumuksiani.

Mads Mikkelsen Hannibal-tv-sarja innosti minut lukemaan Thomas Harrisin alkuperäiset kirjat. Vuoden 2016 kirjabingon ansiosta sain luettua Stieg Larssonin Millennium-trilogian, johon tarttumista olin suunnitellut jo pitkään. Eilen sain luettua David Lagercrantzin toisen jatko-osan Tyttö joka etsi varjoaan, jota jonotin kirjastosta useamman kuukauden. Viime vuonna luin myös Robert Galbraithin (eli J. K. Rowlingin) kolme tähän asti ilmestynyttä Cormoran Strike -romaania, ja odotan innolla neljännen ilmestymistä.

En ole suosikkidekkareillenikaan kyllä antanut yleensä kolmea tähteä enempää, sillä arvoituksen ympärille kietoutuvasta genrestä puuttuu mielestäni yleensä ottaen uudelleenlukupotentiaali, mitä kaipaisin neljän tähden kirjoilta. (Jos kuitenkin joskus tartun esim. alkuperäiseen Millennium-trilogiaan uudelleen, lupaan nostaa tähdet neljään.)

Minä siirryin nuorten/tyttökirjallisuudesta "aikuisten kirjoihin" aikalailla Agatha Christien kautta (myös Jane Austen ja Brontet olivat tuossa vaiheessa jees, mutta se ei nyt kuulu tähän). Noihin oli helppo siirtyä juurikin Neiti Etsivien ja Dana-tyttöjen jälkeen. Pitkälle aikuisuuteen en muista oikein lukeneeni mitään muita jännäreitä kuin Christien murhamysteereitä..pari hassua Ruth Rendelliä sinne väliin.

Nyt tänä vuonna olisi tarkoitus lukea joku kotimainen dekkari. Luultavasti aloitan Jokisen Koskinen-sarjaa...ehkä. Tuohon pidemmän aikaa hallinneeseen Nordic Noir-hurmokseen en ole päässyt kyytiin. Olen katsonut kyllä sarjoja telkusta ja leffoja, jotka perustuu noihin kirjoihin, mutta ei ole ollut suurta paloa tarttua kirjoihin. Ehkä Helmet-haasteeseen voisi lukea jonkun Mari Jungstedtin kirjan (Kesän kylmyydessä? En edes tiedä edustaako tuo oikein tuota Nordic noir-stailia), sillä kirjoittajalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläni. :D Eli tuossa on aikalailla jännäri-genren lukusuunnitelmani. Sitten tietty yhdessä valittu lukupiiri-kirja.

Niin..ja jos hankin kindleen lyhyt-dekkarin Murha Thamesin varrella (Matthew Costello), niin sen voi lukaista yhdellä junamatkalla.

Lisään vielä, että aikuisena on tullut tutustuttua Rei Shimura-dekkareihin (Sujata Massey). Noista olen lukenut Japaniin sijoittuvat tarinat..muuut ei oikein nappaa. Sitten parin Flavia de Luce-kirjan verran on tullut tutustuttua ko. sarjaan. Parin viime vuoden aikana on tullut yhden kirjan verran tutustuttua Dorothy Sayersin, Penny Louisen ja Edmund Crispinin dekkareihin, jotka ei innostaneet ollenkaan. Elizabeth Georgen Lynley-sarjan ekan osan luin kesällä ja tykkäsin, joten sitä sarjaa voisin jatkaa. Samoin Mdme Ramotswe-sarjaa (McCall Smith) voisin lukea enemmän..yhden olen vasta lukenut. Ne nyt ei mitenkään super-jännäreitä ole tuon yhden kirjan perusteella, mutta oli kiva lukea tarinaa, joka sijoittuu Afrikkaan. Niin..ja Dan Brownit lienee myös tätä genreä - noita olen lukenut kaksi. Kyllä dekkareissakin löytyy tyylejä ja aiheita laidasta laitaan. Intiaan sijoittuvat Vish Puri-dekkarit kiinnostaisivat myös.

Minä taas muistan, että luin lapsena dekkareita enemmänkin, Christietä ja Sherlockeja enimmäkseen, mutta ensimmäiset "aikuisten" kirjat olivat Komisario Palmut, joita löysin kai kaksi nähtyäni ensin elokuvat. Ikää oli silloin 8 vuotta, ja siitä sitten piti lähteä etsimään muita vastaavia kirjoja. Sherlockeihinkin päädyin kai nähtyäni tv-sarjan, kai 9-vuotiaana. Nykyaikaan sijoittuvista dekkareista en ole koskaan oikein välittänyt, ajattelen aina niiden olevan liian "raakoja" tai moderneja, tykkään vanhanajan meiningistä. Dorothy L. Sayersia voisin lukea enemmänkin, mutta huomasin tuossa, että kakkoskirjaa ei ollut suomennettu tai ei löytynyt kirjastosta tai jotain...

Minullakin on tarkoituksena lukea Jokista, yhden olen lukenut aikaisemmin keskeltä sarjaa, olin ostanut sen kirjanjulkaisemistilausuudesta, tosin ei ollut juuri se kirja. (Nyt taidan omistaa senkin, hankin e-kirjana vasta, valinnat nimittäin määräytyivät asuinpaikkani perusteella.) Sarjan ensimmäinen on tuossa vieressä odottamassa vuoroaan.

Minäkään en ole oikein kiinnostunut Nordic Noirista, ei vain jaksa kiinnostaa, vaikka telkkarista sarjoja sujuvasti katsonkin. Pari löytökirjaa minulla on ja voisin ne lukeakin, eniten ehkä kiinnostaa Kerstin Ekmanin Tapahtui veden äärellä, joka on voittanut jopa Pohjoismaiden neuvoston ja August-palkinnon, eli ei pelkästään genrepalkintoja.

Koska en ole kai kovin montaa dekkaria lukenut viime aikoina, niin vaikea sanoa tähdistä, mutta kyllä varmaan aika moni menee siihen kolmeen. Joillekin voin ehkä antaa kaksikin tähteä helpommin, jotta saisin vähän vaihtelua. Yhdelle olen muistaakseni antanut viisi, se ehkä vain osui sopivasti siihen lukuhetkeen, ja oli Jyrki Heinon Kellari. Pidin niin siitä 1700-luvun lopun Turun maailmasta. Olen säästellyt vähän toista kirjaa (ja nyt kolmattakin), vaikka siitä ei kyllä olekaan pidetty niin paljon ja se sijoittuu myöskin muualle. En siis ole turkulainen, mutta kirjailija ilmeisesti on. Toinen hyvä historiallinen dekkari oli minusta C.J. Sansomin Luostarin varjot, siinäkin se historia tuki ja oli vahvana taustana itse tarinalle, mutta ei tullut liiaksi päälle.

Ja huvittavasti, kun just sanoin, etten lue nykyjännäreitä, niin toisen kuuntelin juuri loppuun ja toinen on luettu osaksi. Pidin nimittäin Reacher-leffoista ja on tehnyt mieli kokeilla niitä kirjoina, joten kronologisesti ensimmäinen kirja Vihollinen on ollut luettavana pitempään. Varsin hyvä minusta, ei vain ole nyt tullut otettua luettavaksi viime aikoina. Plussaa järkevistä naishahmoista.

Minä en ole oikein lukenut tällä vuosituhannella muuta kuin dekkareita. Osin sen vuoksi kiinnostuinkin Helmet-haasteesta ja tästä ryhmästä, että tulisi luettua muutakin.

Meinasin jo kirjoittaa, etten viime vuosina ole juurikaan dekkareita lukenut (vaikka jossain vaiheessa niitä tuli aika lailla ahmittua) mutta nyt kun luin ylläolevia vaihtoehtoja, niin huomasin lukeneeni niistä suuren osan.

C.J. Sansomin kirjat ovat mielestäni hyviä ja jänniä mutta ehkä välillä liiankin ahdistavia kaikkine keskiaikaisine kidutusjuttuineen.
Indrek Harglan dekkarin ovat keski-aikaisuutta taas vähän vähemmällä synkkyydellä (mutta myös vähemmällä historia-näkökulmalla) ja Sansom kirjoittaa kyllä mielestäni paremmin.

Luin yhden Vish Puri-dekkarin viime vuonna (tai jossain niillä main) ja en vaan jotenkin lämmennyt. Vaikutti jotenkin vähän "yksinkertaiselta".

Cormoran Strike oli mukava uusi löytö, harmi ettei seuraavaa kirjaa ole vielä tullut! Ja kovasti odotan että jostain saisi käsiin myös tv-sarjan.

Juuri sain luettua noin 850 sivua Hercule Poirot -novelleja ja vielä ois Marplet jäljellä.

Ramotswet alkoi jossain välissä vähän kyllästyttää enkä ole ikinä palannut niihin.

Ensimmäinen Flavia ei oikein vakuuttanut mutta innostuin sarjasta kunnolla vasta tokan osan kohdalla.

Milleniumista tykkäsin paljon mutta en oikein tykännyt ajatuksesta että joku muu jatkoi sarjaa, enkä ole sitten niihin enää tarttunut.

Sayers olisi lukulistalla samoin Elizabeth George, kun vielä joku päivän saan käsiini ensimmäisen osan...

Nesbon Harry Hole sarja on ollut yksi suosikkejani. Ja sehän meinasi jo loppua mutta uusi osa tuli kuitenkin ja se olisi vielä lukematta. Niissä viehättää päähenkilö.

Muakaan ei Flaviat ole sen kummemmin vakuuttaneet. Mutta ympäristö ja idea sinänsä "ihan kivoja", joten olen jaksanut kaksi lukea ja aion lukea varmaan jossain vaiheessa jonkun lisää (etenkin jos helmetin "kirja kertoo elokuvan tekemisestä" ei meinaa täyttyä, niin Flavian #4 osa käy siihen).

Mä tykkään kanssa eniten vanhaan aikaan sijoittuvista mysteereistä. Tai mysteereistä, joihin liittyy tarinoita/esineistöä aikaisemmilta aikakausilta, vaikka mysteeri tapahtuisi tässä ajassa. Eli siis dekkari saa olla vanha tai sitten kirjoitettu historiallisena mysteerinä. Onhan nykyaikaiset rikostutkimuksen menetelmät kiinnostavia, mutta jostain syystä kirjassa ne näyttäytyy mulle sen verran kliinisenä puheena, että ei tule luettua semmosia. Telkkusarjoina taas katson kyllä. C. J. Sansomin kirjat kuulostaa mielenkiintoisilta ja Luostarin varjot onkin mun tbr-listalla, mutta en ole vielä lukenut siis hänen kirjojaan.

Muistan saaneeni joululahjaksi Stylesin tapauksen ja lukeneeni sen, todenneeni tylsäksi ja jatkoin Neitsareiden parissa. Myöhemmin kyllä olen kahlannut Agathat ja Sherlockit läpi. Muutenkin useimmat täällä mainituista kirjoista on tullut luettua vaikka en ole koskaan pitänyt itseäni jännityskirjallisuuden lukijana. Oiskohan Modesty Blaisetkin tähän kastiin, ne on ollut sekä sarjakuvina että romaaneina mulle sellasia girl power -kirjoja.

Poimin hiljattain kirjaston palautushyllystä kaksi ensimmäistä Flavia de Lucea, kun useampi kaverilistallani oleva ihminen on tuntunut niistä tykkäävän. Vielä en ole ehtinyt aloittaa, mutta toivottavasti pidän niistä!

Aloitin viime vuonna myös Jo Nesbøn Harry Hole-sarjan, jonka joku jo mainitsi. Toistaiseksi olen lukenut vasta ensimmäisen osan Lepakkomies, mutta tarkoitus olisi jatkaa ainakin seitsemänteen osaan asti. Katsoin nimittäin viime vuonna elokuvissa Mikael Fassbenderin tähdittämän leffaversion, joka oli kyllä hyvän näköinen, mutta auttamattoman sekava, ja nyt kiinnostaisi tietää, onko Lumiukko juoneltaan kuinka paljon filmatisointia jäsennellympi. Kirjasarjan aloitin tietenkin alusta, joten hetki kestää, ennen kuin pääsen Lumiukkoon asti...

Mä olen kuullut jotain tuosta Lumiukko-leffasta, en nyt muista tietty mitä, mutta jotain sellaista, joka selittää sitä sekavuutta, varsin isoakin. En jaksa nyt googlata. Ilmeisesti kuitenkaan ei ollut onnistunut filmatisointi.

Joo, mä googlasin sitten jälkikäteen, ja ilmeisesti niillä oli aikatauluongelmien vuoksi jäänyt merkittävä osa kohtauksista kokonaan kuvaamatta kuvausajan päättyessä. Leikkaushuoneessa ei sitten ollut saatu olemassa olevasta materiaalista ihan järkevää kokonaisuutta aikaiseksi...

Annamariah wrote: "Poimin hiljattain kirjaston palautushyllystä kaksi ensimmäistä Flavia de Lucea, kun useampi kaverilistallani oleva ihminen on tuntunut niistä tykkäävän. Vielä en ole ehtinyt aloittaa, mutta toivott..."

Mielestäni nuo Harry Hole kirjat paranevat parin ensimmäisen osan jälkeen (tai riippuu missä järjestyksessä ne lukee).
Mutta en edes tiennyt elokuvasta mutta ei vaikuta siltä, että kannattaisi vaivautua.
Minulla uusin Harry Hole lukematta! Ja Nesbon "välikirja" Kukkulan kuningas.

Goodreadsissa vietetään nyt jännäriviikkoa. Seuraava äänestys onkin juuri tästä genrestä, joten nyt on hyvä hetki esittää ehdotuksia yhteiseksi lukupiirikirjaksi. Laitan äänestysvaihtoehdoiksi mieluiten yksittäisiä teoksia, mutta toki jonkun sarjankin ensimmäinen osa voi sopia, dekkareissa kun on yleensä yksi selvitettävä tapaus per kirja.

Minulla on vaikka kuinka monta kirjaa tätä genreä lukulistalla, mutta ne ovat lähes kaikki kesken olevaa sarjaa tai sarjan aloittajia.

Omalta lukulistalla löytyy yksittäisistä kirjoista Stephenie Meyerin Kemisti.

Sekä Gillian Flynnin Teräviä esineitä ja Paha paikka.

Mulla olisi siis edelleen lukematta Nainen junassa. Mutta se on varmaan suurimmalla osalla luettuna.

Muuten aika vähän on tämän genren kirjoja listalla. Jopa ehkä vähän yllättävää. Ennen tuli luettua enemmän dekkareita, mutta nykyään ne on jääneet vähän sivuun.

En ole itsekään lukenut Desertorumin mainitsemaa Nainen junassa -jännäriä. :)

Minulla ei ole juuri mitään ehdotettavaa tähän äänestykseen, koska luen nykyisellään todella vähän jännityskirjallisuutta.

Minulla nyt on listoilla aika paljon jännityskirjallisuutta, koska sitä julkaistaan paljon ja ne ovat usein sellaista "helppoa" lukemista. Tuo mainitsemani Ekmanin kirja Tapahtui veden äärellä olisi siitä hyvä, että se ei ole osa sarjaa, kuten moni scandicrime. Sitten en muista, onko ollut jo jossain äänestyksessä mukana Boris Akunin Asaselin salaliitto, taisi olla... Löytyisi minulta muutama italialainenkin dekkari, jos halutaan vähän "eksotiikkaa", ehkäpä espanjalainenkin.

Suomalaisia ja brittejä onkin sitten aivan älyttömästi, Minette Walters kirjoittaa yksittäisiä tarinoita ja Häpeänaamio löytyisi minultakin kirjahyllystä. Valkopukuinen nainen olisi Lukemattomien listopiassa kolmantena, joten sillekin olisi kiinnostusta. Antti Tuomaiselta minulle on päätynyt pari kirjaa, tosin ei se, jonka ehkä eniten haluaisin lukea eli Mies joka kuoli. Rapakon takaa sitten olisi esim. Dashiell Hammettin Maltan haukka. Myös Jim Thompsonin Tappaja sisälläni on jostain päätynyt tietoisuuteeni, en enää muista, mistä.

Mullakin on Valkopukuinen nainen lukulistalla. Tarkoituksena on ollut jo pitkään myös lukaista joku suomalainen dekkari, sillä en ole sellaisia lukenut (ei ainakaan nyt tule yhtäkään mieleen). Ehkä pitäis lukea joku Seppo Jokinen tai vastaava jossain vaiheessa. En osaa oikein ehdottaa mitään.

Laitoin kerrankin äänestyksen pystyyn ihan ajoissa niin, että se aukeaa vuorokauden vaihtuessa :D

Tällä kertaa listalla on kirjoja 1800-luvulta nykypäivään, ja alagenrejäkin on edustettuna ihan kivasti, vaikka sen itse sanonkin. Tässä taas äänestysvaihtoehdot tekijän mukaan aakkostettuna:

Wilkie Collins: Valkopukuinen nainen
Jo pidempään lukupiirin listalla ollut jännityskirjallisuuden klassikko vuodelta 1860. Helmet-kirjastossa tätä on nihkeästi saatavilla, muualla paremmin, mutta Project Gutenbergistä teos on ladattavissa sekä englanniksi että kaksiosaisena suomennoksena.

Dashiell Hammett: Maltan haukka
Kovaksikeitetty klassikkodekkari, josta on otettu suomeksikin seitsemän painosta.

Stephenie Meyer: Kemisti
Twilight-nuortenkirjasarjasta tunnetun kirjailijan uusi aluevaltaus – ex-agentista kertova trilleri.

Maj Sjöwall & Per Wahlöö: Roseanna, romaani rikoksesta
"Nordic Noir" -genren vanhemmiksi kutsutun ruotsalaisen kirjailijapariskunnan Martin Beck -sarjan ensimmäinen osa vuodelta 1965.

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli
Mustaa huumoria sisältävä kotimainen jännitysromaani miehestä, jota joku on murhaamassa hitaasti myrkyttämällä. Teos on käännetty myös englanniksi ja saksaksi.

Muistakaahan käydä äänestämässä seuraavaa lukupiirikirjaa! Äänestysaikaa on tämän viikon loppuun.

Äänestyksen voittajaksi selvisi viidellä äänellä Dashiel Hammettin kovaksikeitetty klassikkodekkari Maltan haukka, jota aletaan lukea kolmen viikon päästä.

Olen lukenut tänä vuonna ihan ennätyspaljon jännityskirjallisuutta (siis omassa mittakaavassani), etenkin tuoreempia bestseller-listoilla keikkuneita trillereitä. Tällä hetkellä minulla on kesken e-kirjastosta herätevaraamani The Woman in the Window (suom. Nainen ikkunassa), joka on A. J. Finnin alkuvuodesta ilmestynyt, todella hyviä arvosteluja saanut esikoisromaani. Olen lukenut nyt noin viidenneksen, eikä varsinainen juoni ole vielä ihan päässyt käyntiin, mutta ihan sujuvasti on silti edennyt tähän asti.

Tuo Maltan haukka on varmaan ihan kiva lukea, vaikka itse en sitä äänestänytkään. ;) Oman genrensä klassikko on aina hyvä lukea.

Just katsoin pari päivää sitten yhden youtube-videon (kanavalta Books & Smiles), jossa booktubettaja kertoi parhaimmista lukemistaan jännäreistä/trillereistä. Hän mainitsi mm. tuon The Woman in the Window ja lisäsin sen omalle lukuhyllylleni. Erityisen paljon hän hehkutti kirjoja The Stepmother ja The Neighbors. Alkoi kiinnostaa sen verran nuo mainitut kirjat, että ovat siis nyt to-read-hyllylläni.

Maltan haukka voi olla mielenkiintoinen lukea vaikken sitä minäkään äänestänyt (äänestin Valkopukuista naista, koska aiemmin olen lukenut Wilkie Collinsin The Moonstonen), josta pidin tavattoman paljon dekkariksi ja kiinnostaisi lukea lisää samalta kirjailijalta). Mulle Maltan haukasta on tutumpi vain kuuluisa Bogartin tähdittämä elokuva, olen kuullut että elokuvassa ja kirjassa on eroja mutten tiedä millaisia. Toinen Bogartin näyttelemistä kovaksikeitetyistä yksityisetsivistä (Philip Marlowe) on mulle kirjoina paremmin tuttu.

Näyttää siis siltä että luen jo toisen kirjan, jonka elokuva-versiossa on Bogart. Mutta en ole nähnyt kumpaakaan elokuvaa.

Itse tuli äänestettyä tätä, koska se on kovasti pyörinyt goodreadsin lukupiireissä. Nimi oli jotenkin tuttu mutta minulla meni pitkään ennen kuin tajusin sen olevan dekkari.

En hirveästi innostunut Philin Marlowesta kun se oli lukupiirikirjana, joten katsotaan miten tämä siihen vertautuu.

Desertorum wrote: "En hirveästi innostunut Philin Marlowesta kun se oli lukupiirikirjana, joten katsotaan miten tämä siihen vertautuu."

Mulla on ihan sama juttu, joten mielenkiinnolla odotan. Onneksi kyseessä on lyhyehkö kirja.

Itselläni on sekä Woman in White että The Chemist omassa hyllyssä odottamassa lukemista, joten salaa toivoin valinnan osuvan jompaan kumpaan niistä... Olin tietenkin kauhean tyytyväinen, kun molemmat mainittiin keskustelussa, että saatoin hyvällä omallatunnolla laittaa ne äänestykseen :D Yritän saada ne joka tapauksessa luettua tämän vuoden aikana, jos vain suinkin kerkiän.

Annamariah wrote: "Desertorum wrote: "En hirveästi innostunut Philin Marlowesta kun se oli lukupiirikirjana, joten katsotaan miten tämä siihen vertautuu."

Mulla on ihan sama juttu, joten mielenkiinnolla odotan. Onne..."

Itse olen jo Woman in Whiten lukenut mutta Kemististä odotan kokemuksia. Aika nihkeitä arvosteluja on saanut mutta niin kai se usein menee kun on "tunnettu" jostain muusta alunperin. Kuten mielestäni Rowlingille kävi Paikka vapaan kanssa.

Mulla on odotukset semikorkealla. Meyrin ensimmäinen uusi aluevaltaus The Host on mielestäni hyvä, joten toivottavasti sama pätee myös agenttijännäriin.

Ymmärrän kyllä hyvin, miksi Rowling päätti julkaista Cormoran Strike -kirjansa salanimellä.

Mikähän siinäkin on, että useimmissa viime aikana lukemistani hypetetyistä trillereistä minäkertoja on eronnut, alkoholin kanssa lutraava, erilaisista pakkomielteistä kärsivä nainen? Alkaa vähitellen hiukan kyllästyttää, kun eri kirjailijat toistavat lähes samaa kaavaa pienin variaatioin. Etenkin päähenkilöiden jatkuva juopottelu häiritsee, itse kun en ymmärrä viinan viehätystä ollenkaan.

Onko tämä nyt oikeasti joku trendi, vai onko mun lukulistalle osunut ihan sattumalta näin monta samantyyppistä jännäriä? Tunnistaako kukaan muu vastaavaa ilmiötä?

Musta tuntuu, että trillereissä ylipäätään on vähän tylsiä päähenkilöitä. Jotenkin tuntuu, että se aikaisemmin vallalla ollut eronnut, alkoholiongelmainen mies on muuttunut viime aikoina naiseksi ilman juuri muunlaisia muutoksia. Se on varsin tylsää. Onneksi löytyy kuitenkin hyviä uudehkoja trillereitä, joissa on vähän toisentyyppinen päähenkilö.

Jotenkin tuntuu, että tuo alko-ongelma on hieman semmonen helppo tapa hakea päähenkilöön "karaktääriä" ja särmää. Kirjoittaja ei halua kirjoittaa kovin tavista tai hyvis-etsivää vaan nykyisin sille hahmolle pitää saada jotain heikkouksia ja epätäydellisyyttä, niin ensimmäinen ja helpoin, mikä mieleen tulee on varmaan toi juoppous. Vältytään kovin pitkiltä taustatarinoilta henkilölle..eikä tarvitse perehtyä johonkin kirjoittajalle tuntemattomaan elämäntilanteeseen sen syvemmin, juoppoudesta on helppo kirjoittaa ilman, että kirjoittaa sen "väärin".

Osasyy lienee myös se, että saadaan vähän epäluotettava kertoja tai vähintäänkin epäluotettava todistaja, koska kukapa alkkiksen kertomuksia uskoisi...

Juu tuo aspekti on myös tuolla "heikkoudella". Heikkous ei tuo pelkästään syvyyttä tai herätä sympatiaa, vaan saa usein ympäristön ihmiset toimimaan laiskasti tai vastahakoisesti. Ehkä jopa sivuuttamaan hänet - koska hän on juoppo, lapsi (Flavia de Luce) tai "vanha, höppänä nainen" (Miss Marple). Ei pääse menemään päähenkilön toiminta liian sujuvaksi. :)

Luen tosi vähän jännäreitä. Olen kuitenkin tehnyt aivan saman huomion teidän kanssanne siitä, että jännärien päähenkilöt tuntuvat kovin usein alkoholisoituneilta tai muuten jotenkin epämääräisiltä.

En yleensä pidä alko- tai moniongelmaisista henkilöistä jännityskirjallisuuden päähenkilöinä. Poikkeuksen on tehnyt Ruth Waren Nainen hytissä 10-kirjan päähenkilö Lo. Tarina kertoo omassa elämässään ajelehtivasta toimittajasta, joka mielestään ehkä näki murhan - mikäli alkoholilla ei ollut liikaa osuutta havaintoihin. Lo on epäluotettavan oloinen kertoja tavalla, joka mielestäni sopii tähän tarinaan. Mikäli juoni kiinnostaa eikä runsas spoilaus haittaa, kannattaa lukea Nonsense, She Wrote -blogissa julkaistu kirja-arvostelu.