Suomalainen lukupiiri discussion

-

Tuli tuossa mieleen pari kirjaa, jotka haluaisin lukea juuri lemmikkieläimen takia. Heidi Mäkisen Ei saa mennä ulos saunaiholla on nirppanokkainen rotukissa Kyllikki, jolle "tapahtumat aiheuttavat närkästystä ja vakavia syömishäiriöitä, niin että sen kunto on toden totta koetuksella!"

Toinen puolestaan on Reijo Mäen Huhtikuun tytöt, yksi arvioija nimittäin antaa "pointsit Jeesus-kissalle". En ole Vareksesta niin kiinnostunut, en edes ole leffoja katsonut, mutta kun tämä tuli minisarjana telkusta, niin piti syrjäsilmällä katsoa Jeesuksen takia. Hieno kissi olikin. Itse tarinasta ei minulla ole mitään hajua, mutta ehkä kuuntelen sen huhtikuussa.

Ja eiköhän myös kirjassa Kani nimeltä jumala ole jumala-kani isossa roolissa.

Minä laitoin tähän kohtaan Kauheat lapset (Anni Nupponen), jossa päähenkilöllä on kissa. Sen enempää en kisulista kerro. ;)

Tekisi mieli lukaista ja tutustua joskus James Herriotin kirjoihin. En sitten tiedä sopivatko Herriotin kirjat varsinaisesti Genre-haasteen Eläinkirjallisuus-kohtaan. Mutta ainakin tähän Helmetin lemmikki-kohtaan varmasti. 'Kaikenkarvaiset ystäväni' voisi olla ihan hauska..tosin voisi myös synnyttää lemmikittömälle eläinystävälle kauhean otus-kuumeen.

Jos minulta kysytään, niin kyllä Herriot menee eläinkirjallisuuteen :)

Tämä kohta on helppo, jos riittää, että kirjassa on joku lemmikkieläin. Sitten jos sen pitää olla isommassakin roolissa, menee jo vähän haastavammaksi.

Peony wrote: "Tekisi mieli lukaista ja tutustua joskus James Herriotin kirjoihin. En sitten tiedä sopivatko Herriotin kirjat varsinaisesti Genre-haasteen Eläinkirjallisuus-kohtaan. Mutta ainakin tähän Helmetin lemmikki-kohtaan varmasti. 'Kaikenkarvaiset ystäväni' voisi olla ihan hauska..tosin voisi myös synnyttää lemmikittömälle eläinystävälle kauhean otus-kuumeen. "

Voi, Kaikenkarvaiset ystäväni oli se kirja, joka siirsi minut lasten- ja nuortenkirjoista aikuisen osastolle. Se ja muut Herriotilta suomennetut on tullut tavattua ala-asteiässä kannesta kanteen niin monta kertaa, että olisi kyllä aika hauska verestää muistoja ja katsoa, montako tarinaa muistaisi vielä ulkoa. Ja nyt kun tietää vähän enemmän historiallisesta kontekstistakin, niin olisi hauska lukea englantilaisen maaseudun murrosajasta ja muutoksista, joita tuohon aikaan tapahtui.

Itsellä odottelisi myös yksi Herriotin kirja omassa hyllyssä. En vielä tiedä odotanko innolla vai kauhulla! Mutta saattaisin eläinkirjallisuus kuukautena sen kyllä lukaista.

Tuo Kauheat lapset kyllä vähän kiinnostaisi, vaikka meneekin sinne epämukavuusalueelle, tosin jossakinhan oli sellainenkin kohta. Mutta kissat! Herriotin kirjoja minulla on parikin, jälleen BC-kirjoina, eli jomman kumman ainakin voisin lukea ja vapauttaa. Kumpikaan tosin ei ole tuo kuuluisin.

Minä melkein olen itse tiukemman tulkinnan kannalla, sillä niitä lemmikkejä tosiaan löytyy, mutta usein sellaisia, joita ei edes muista jälkikäteen. Mieluummin myös ottaisin sellaisen, jossa olisi yksi tai useampia lemmikkejä mutta kuitenkin samoja koko kirjan ajan, eli en näitä kertomuksia eri eläimistä kuten Herriottilla. Tietenkin jos jokin kirja ei muualle enää sovi, niin sitten...

Tytti wrote: "Mieluummin myös ottaisin sellaisen, jossa olisi yksi tai useampia lemmikkejä mutta kuitenkin samoja koko kirjan ajan, eli en näitä kertomuksia eri eläimistä kuten Herriottilla."

Itse asiassa Kaikenkarvaiset ystäväni käy tuonkin puolesta varsin hyvin tähän kohtaan. En muuten olisi edes muistanut ilman tätä keskustelua, että yksi kirjan suosikkitarinoistani oli pitkin kirjaa jatkuva kertomus varakkaasta rouvasta ja tämän lellitystä kiinanpalatsikoirasta. Koira omistajineen toimi monin paikoin kirjassa tärkeänä kontrastina maalaiseläinlääkärin muuhun työsarkaan, joka sisälsi lähinnä lehmiä, lampaita ja sikoja satunnaisella työhevosella höystettynä.

Kauheat lapset-kirjassa sitä kattia ei unohdeta. Eli se pyöriskelee kohtauksissa siellä täällä ja katilla on vähän merkitystäkin. Eli ei pelkästään vilahda kerran kirjassa. Steampunk-tyyliin kissan elämää on pidennetty (samoin kuin ihmisten) kirjassa elämänrattaalla, jotta päähenkilö saisi katista pitkän seuralaisen 400 vuoden keskimääräiselle eliniälleen. :D Eli on vähän niin kuin puolimekaaninen katti. Ihan kiva, nopea lukupala oli Kauheat lapset. Mutta ei mikään mullistava.

Jos kestää fantasiaa, parodiaa ja nokkelaa huumoria, niin minusta Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät on Terry Pratchettin parhaimmistoa ☺. Siitä voi tosin keskustella, onko Morris lemmikki vai onko sillä ihminen 😀. Hmm, pitäisiköhän lukea uudestaan...

Voiko tuommosta yksittäistä Discworld-kirjaa lukea ihan erikseen? Kun tuo näyttää olevan #28 kirja tuossa sarjassa. Discworld-kirjojen kuvaukset ei oo saaneet mua ikinä kiiruhtamaan kirjastoon niiden hyllylle, mutta kun niillä on niin iso lukijakunta, jotka rakastaa noita, niin kai niissä jotain jännää pitää olla. :) Mutta mistä noita sitten aloittaisi..on itse Discworld-sarja ja sen sisällä erinnäisessä järjestyksessä omia alasarjojaan.

Tuo Morris on yksittäinen kirja joten se on helppo lukea vaikka Kiekkomaailma ei olisikaan tuttu. Siinä sivutaan kyllä muistaakseni muista kirjoista tuttuja paikkoja ja henkilöitä, mutta ei niin että mitään pitäisi tietää ennakkoon.

Kiekkomaailma alasarjoineen on kyllä hankala tarttua summamutikassa. Asiaa ei helpota, että kirjoja ei ole suomennettu kirjoittamisjärjestyksessä, eikä edes alasarjojen kirjoja alkuperäisessä järjestyksessä. Nyrkkisääntönä voi minusta pitää, että kirjat voi lukea ykittäisinä, ainoastaan ehkä Tiffany Särkysestä kertova sarja (Vapaat Pikkumiehet jne.) on nimenomaan sarja. Magian Väri on virallisesti ensimmäinen Kiekkomaailma-kirja, mutta se oli minusta vähän sekavaa kohellusta. Noita-kirjoista tykkään itse eniten, mahtavia. Ja hei, Vartijat hoi! kirjassa on lemmikkilohikäärmeitä 😀. Se on vielä muistaakseni Vartiosto-alasarjan ensimmäinen kirja, ja hyvä.

Olen lukemassa tähän haastekohtaan Dieter Hermann Schmitzin teosta Kun sanat ei kiitä – suomalaisinta sanaa etsimässä. Romaanissa on myös eläinhahmo. Eläin on kirjan päähenkilön perheen Fiona-kissa, joka jopa puhkeaa jouluyönä puhumaan. Teos on aika kevyttä luettavaa. Se sopisi myös kohtaan 39., maahanmuuttajan kirjoittama kirja.

Pistin tähän kohtaan kirjan John Carter - Marsin sotavaltias, kun sattui Woola olemaan suht isossa osassa tässä osassa. Ehkä tulkitsen sanaa "lemmikki" vähän laajanpuoleisesti, mutta olkoon.

Ei olisi pitänyt lukea ketjua ja bongata mainintoja Herriottin kirjoista, on jo pitkään tehnyt mieli lukea ne uudelleen ja nyt tekee mieli entistäkin enemmän.