Suomalainen lukupiiri discussion
Kirja + filmatisointi 2019
>
Mennyt maailma (filmatisointi)
date
newest »




Yleensä haluan ensin lukea kirjan ja sitten vasta katsoa leffan - eli harvinaislaatuisesti tuli nyt tehtyä näin, jotta en sitten joku päivä huomaisi, että luen vasta kirjaa ja katseluaika meni jo. Vähän kyllä odotan, että päähenkilö Charlesin päänsisäinen maailma ja motivaatiot aukenevat kirjassa paremmin. Pitää kommentoida lisää tänne leffa-osioonkin, kunhan olen lukenut kirjan ja voin verrata näitä eri formaatteja.

Ja koska en ole tosiaan kirjaa lukenut arvion leffaa ihan sen omien ansioiden mukaan (joskus kun olen lukenut kirjan ensin, on minulla hiukan hankala arvioida toimisiko leffa hyvin yksin kun osaa paikata puutteita, esim. ihmisten ajatuksia kirjan perusteella).
Tähtiarviona antaisin 3,5 tähteä.
Puitteet oli myös mielestäni hienot ja tunnelma ihan hyvin rakennettu. Pidin näyttelijöistä ("pahikset" Emma Thompsonin rooli äitinä ja myös Rex oli loistavan ärsyttävän ahdistavia) ja sopivat rooleihinsa.
Muutamia pieniä häiritseviä seikkoja oli mm. se kun Charles piirsi, se ei kyllä näyttänyt yhtään uskottavalta, pieni juttu joka olisi voitu ehkä helposti korjata. Ja mielestäni Marokon katukohtaus oli jotenkin Hollywood-tyylinen, eikä uskottava (toisaalta en kyllä koskaan ole Marokossa ollut).
Sitten jotenkin isoja linjoja ajatellen, en ole oikein koskaan innostunut aikajanalla leikkimisestä. Suoraviivaisesti etenevä juoni riittää jos tarina on hyvä, ei tarvitse kikkailla ja antaa mitään syöttejä. Niitä tässä nyt jonkun verran oli, eikä ne varsinaisesti olleet mielestäni tarpeellisia.
Koska en tiennyt tarinaa ennakkoon, olin yllättynyt tarinan synkkyydestä ja hienoisesta melodramaattisuudesta.
Seuraavaksi kirjan pariin, jotta pääsen vertaamaan näitä keskenään.

En katso telkkaria ja televisiota juurikaan ollenkaan, koska en viitsi taistella kaukosäätimestä ja ohjelmavalinnoista muiden kanssa. Voin yhtä hyvin lukea kuin töllöä tuijotella. Eilen mies oli yövuorossa, joten hetki oli otollinen elokuvan katsomiseen. Ja ihan kivaahan se sohvalla rötköttelu oli vuorostaan.
Minulla ei ollut tarinasta mitään ennakkokäsityksiä tai tietoja, joten kaikki oli koko ajan uutta. Nautin kyllä elokuvasta, mutta ei se ihan ollut minun normaalia elokuvagenreä, yleensä katson suomalaisia elokuvia, fantasiaa tai lasten elokuvia.
Pääosan näyttelijä oli kyllä ihan komea, häntä katseli mielellään ja minusta muutenkin näyttelijäsuoritukset olivat oikein onnistuneita kaikilta. Miljöö oli onnistunut. Tosin en ole ihan varma siitä lopusta, minusta se oli hieman omituinen.
Mutta katsotaan jos muistan elokuvasta enää mitään siinä vaiheessa kun kirjaan ehdin tarttua, niin kommentoidaan sitten uudelleen.

Olen nyt nähnyt elokuvan alun kolmesti, mutta Areena kaatuu aina ennen pitkää... Pitänee kokeilla, jos tietokoneella toimii. Älytelkkarissa vain olisi paljon suurempi kuva ja parempi äänenlaatu. Tai sitten pitää kokeilla huomenna uudestaan, jos silloin toimisi.

Suoraan kirjasta poimittua dialogia on aika paljon, mutta juoneen on tehty sen verran pieniä mutta oleellisia muutoksia, ettei tarinaa voi kutsua ihan samaksi kuin kirjassa. Elokuvan Charles Ryder on paljon mukavampi henkilö kuin kirjan minäkertoja. Tähän vaikuttaa etenkin se, että elokuvan Charles on (view spoiler) .
Kirjassa Charlesin ja Sebastianin suhteesta kerrotaan sen verran monitulkintaisesti, että sen perimmäistä olemusta on spekuloitu kovasti ja siitä on käyty kiihkeitä väittelyitä. Kuten arvelinkin, elokuvassa ohjaaja ja käsikirjoittajat ovat tehneet oman yksiselitteisemmän tulkintansa. Julialla on elokuvassa isompi rooli kuin kirjassa, ja yllätyin hieman siitä, että (view spoiler) . Siinä missä kirjan pääpointtina tuntuu olevan katolisuus ja syyllisyydentunto, elokuva keskittyy enemmän kolmiodraaman luomiseen, vaikka uskonnolliset teemat ovat toki tärkeitä myös filmatisoinnissa. Elokuvan Charles julistautuu ateistiksi, kun taas kirjassa hän sanoo olevansa agnostikko, mikä näkyy selvästi myös uskontoaiheen käsittelyn eroissa.
Elokuva on kyllä hyvännäköinen. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että pukudraama on hyvä valinta ihan jo siksi, että vaikkei tarina olisi kummoinen, ainakin on jotain katsottavaa.

Se mikä trailerissa loi dramatiikkaa puuttui kokonaan kirjasta. Mitään romanttista ei kirjasta minulle välittynyt, päinvastoin velvollisuusavioliittoja ja avioliiton ahtauden välttelyä. Leffa vaikuttaa paljon viihdyttävämmältä.


Pikkusiskon rooli oli mielestäni kirjassa raikas ja elokuvassa harmillisen pieni. Brideyn kuvittelin mielessäni vähemmän hienostelijaksi ja enemmän Hugh Jackmanin laiseksi. Julia oli minusta harvinaisen itsenäinen nainen kirjassa ja hänen persoonansa osalta leffa riisti eniten. Näiden kolmen puolesta muutokset harmittivat, mutta suhteiden kokonaisverkosto oli kuitenkin paljon toimivampi kuin kirjassa.
Lukiessa minusta tuntui että uskonto oli vain yksi vanhan Ladyn aseista eikä todellinen elämänkatsomus (ja Charlesille yhdentekevää), mutta elokuvassa se oli koko jännite. Vahvasta teemasta iso plussa.
Kokeilen jossain vaiheessa vilkaista vielä vanhaa sarjaakin. Sen täytyy olla hyvä, jotta tähän elokuvaan on huomattu ryhtyä.
Kirjasta on olemassa myös kiitelty tv-sarja vuodelta 1981. Jos joku on nähnyt tai katsoo sen, siitäkin saa toki keskustella.
Sarjalla on pituutta kokonaiset 659 minuuttia, kun taas elokuvassa sama tarina on tiivistetty reiluun kahteen tuntiin, joten näiden kahden erot ovat varmasti suuret. Itse kirjahan ei ole mikään tiiliskivi, vain reilut 300 sivua, joten on mielenkiintoista, että siitä on kaksi näinkin erilaista adaptaatiota.