Emma Keiu

“Merihevoset säikähtivät ja lähtivät pillastuneina karkuun. Ne syöksyivät hänen ohitseen silmät renkaina ja harja aaltoillen kuin vesi, kaviot rummuttivat pakokauhua, mutta jotenkin oli silti selvää, että tämä oli vain leikkiä. Muumipeikko tiesi, että ne leikkivät pelästymistä ja nauttivat siitä, mutta hän ei tiennyt, pitäisikö hänen taputtaa käpäliään vai rauhoittaa niitä. Hän oli jälleen vain pieni ja paksu ja kömpelö, ja juuri kun ne nelistivät hänen ohitseen mereen, hän huusi: Te olette niin kauniita! Te olette niin kauniita! Älkää menkö minun luotani! Vesi pärskähti korkealle , viimeinen sateenkaari vaipui alas, ranta oli jälleen tyhjä.”
― Tove Jansson, Moominpappa at Sea

“Jokainen eteenpäin suunnattu askel, pienikin, on kuitenkin askel ja kulkiessaan mukanaan solmio, joka on kääritty joulupaperiin ja solmittu kultanauhalla, Benjamin on matkalla kohti elämää, joka eroaa täysin hänen aiemmin kokemastaan.
Jälkeenpäin hän hämmästelee, miten määrätietoisesti ja johdonmukaisesti hän toimi kerran valintansa tehtyään. Tuntui kuin loppu olisi sujunut mutkattomammin hänen lausuttuaan nuo kielletyt sanat.
Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua.”
― Jonas Gardell, Kärleken

“Ja minä voin viedä tuon naisen - hän tarkoitti vaimoaan - ulos johonkin kauniiseen paikkaan.' 'Mihin kauniiseen paikkaan sinä viet sen, oopperaanko? Siellä pyörii kuulemma hyvä produktio Rigolettosta.' 'Eläintarhaan, jumalauta! Minne ikinä haluaa!' Anwar heittäytyi sentimentaaliseksi, kuten tunteettomat ihmiset usein.”
― Hanif Kureishi, The Buddha of Suburbia

“Venus. Sitten. Hän istuu suorana ja jäykkänä syvenevässä hämärässä. Kokonaan mustiin puettuna. Tahattomasti hän ei pysty liikkumaan. Suunnatessaan pystyasennossa kohti tiettyä pistettä usein hän jähmettyy kesken matkan. Pystymättä jatkamaan pitkään aikaan. Tietämättä enää minne ja miksi. Etenkin polvillaan hänen on vaikea olla jäämättä siihen ikuisiksi ajoiksi.”
― Samuel Beckett