Essi > Recent Status Updates

"Aikana jolloin näennäisesti kommunikoimme ja viestimme enemmän kuin koskaan, on paradoksaalista että toisen ymmärtämisestä on tullu yhä vaikeampaa."

Ajatuksia:
-Miksi näemme itsemme niin moniulotteisina, mutta toiset niin yksinkertaisina?
-Toistemme ymmärtäminen vaatii treenaamista ihan niin kuin mikä tahansa muukin taito!

Aloitin kuuntelemaan Yle Areenan lukumaratonia. Niin hieno konsepti!

"Pidän siitä miten puhumme aina rakkaudesta emmekä erilaisista suhdemuodoista. Ne kertovat lopulta hyvin vähän siitä, minkälaista ihmisillä on keskenään, mikä heidät pitää yhdessä ja mikä heitä loitontaa toisistaan."

-Sinä sanoit, että olen luonnonvoima.
En tiedä, voiko kauniimmin toiselle sanoa.
Luonnonvoima. Olla toiselle luonnonvoima. Lähdevesi. Kulkea polut näkyviin.

-Kysyt usein, mitä tarkoitan tällä. Ja miksi sanon näin. Sanoilla on niin paljon painoa.
Ne ovat kuin kosketus. Ihmiset hipaisevat toisiaan vahingossa, mutta koskettavat tarkoituksella.

"Kirjoitin tämän sinulle Eeva.
Joskus käy niin, että kun ihmiset kohtaavat, he jäävät toisiinsa heti eivätkä katoa toisiltaan koskaan. Sinä jäit minuun näin."

Hänessä oli kehittynyt vain ihmisen eläimellinen puoli. Fyysiseltä kestävyydeltään ja elämänasenteiltaan hän oli petäjien ja kallioiden sukua. Älyllisyys ja henkisyys hänessä kuitenkin uinuivat samalla tavalla kuin tietoisuus lapsessa.
Hän oli niin aito ja kaunistelematon, että häntä on yhtä mahdotonta kuvailla kuin jos itse koettaisitte kuvailla jotain näkemäänne naapurillenne. Naapurinne on nähtävä asia itse.

"Auringon noustessa näin lammen riisuvan pois utuisen yöasunsa ja paljastavan vähitellen siellä täällä pehmeästi kaartuvat muotonsa tai sileän kuulaan pintansa, ja samalla usvan haamut vetäytyivät vaivihkaa kaikkialle metsään ikään kuin päättäen yöllisen kokouksensa."

-Olipas täydellinen kuvaus, vei heti Housulammen syksyisiin aamuihin ❤️

Kuinka voisikaan olla terve, kun sielu kärsii? Voiko ihminen, jolla on tunteet, olla rauhallinen meidän aikanamme?

Ajan myötä katoavat kaikki,
unohtuvat intohimot ja unohtuvat äänet jotka
kuiskailevat tyhjiä sanoja:
Tule sitten ajoissa kotiin ja varo ettet vain kylmety.

"Se oli ollut ensimmäinen kerta, kun kehoni ei enää vastannut hänen kutsuun. Halun puute meni ohitse kerran, kahdesti. Ja sitten se palasi kuin kuura, joka aika ajoin peittää maan."

Jälleen laadukasta, tuttua Murakamia edessä:

"Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kauemmin muistamiseen menee. On ollut surullista huomata, että siihen minkä aiemmin muistin 5 sekunnissa, menikin pian kymmenen sekuntia, sitten kolmekymmentä ja kohta jo kokonainen minuutti - niin kuin varjot pitenevät illan tullen. Vielä jonain päivänä pimeys nielaisee varjotkin."

Mitä tulee kun yhdistetään kansanperinteen ja folkloristiikan tutkija (joka on tutkinut yli 10 vuotta suomalaista kansanperinnettä ja mytologiaa) sekä kirja trilogia? Syntyy äärimmäisen mielenkiintoinen ja tapahtumarikas kirjasarja, joka on kansanperinteellisin tiedoin faktapohjaista, mutta henkilöhahmoiltaan fiktiota.

Eka väitöskirja jota lähdin lukemaan ja vieläpä kirjallisuuden tutkijalta. Helppo lukuista myös minun tyyppiselle lukijalle, vaikuttaa oikein hyvältä.