giselle > Recent Status Updates

alkaa sujuvasti.

toisessa osassa ”mangolian läiskä” kertojaksi vaihtuu yeong-hyen siskon mies. Tämä osa ei ole yhtä kiinnostava kuin ensimmäinen, mutta silti koukuttava.

En ole ikinä tottunut lukemaan kirjaa miehen näkökulmasta, mutta naisen kirjoittamana, joten kokemus on erilainen, mutta hieno.

mind is blank. not sure if I like this book.

ensimmäinen osa kyllästytti, jopa meinasi estää jatkumista. Tämä saattaa kuitenkin ainoastaan johtua minun kärsimättömyydestä. Toinen osa alkoi hitaasti, mutta lupaavasti. Omi on esitetty lukijoille ja olen koukussa.

ericin ja cassin suhde on syvempi mitä oletin ja vivaldon tajuaminen hänen asemastaan ja sen hyödystä hänen ja iidan suhteessa oli loistavasti kirjoitettu. En malta odottaa nähdä miten tämä tarinaa päättyy.

Vivaldon ja Cassien välillä on paljon sanoin kuvaamatonta historiaa, joka avautuu sivu sivulta enemmän. Cassie tarvitsee Vivaldoa muistukseksi hänen naisellisuuteensa, jota cass ei pysty näkemään richardin kanssa ja Vivaldo tietää tämän. Vivaldo on mitä richard on.

ei mitään lisättävää. Tuntuu siltä, että eric on ainut, joka on kasvanut vuosien jälkeen.

Pidin yvesin ja ericin suhdetta tavanomaisena ja fyysisenä. Olin enemmän väärässä kuin pystyisin sanoin kuvailemaan. Yves on ainut lämmin rytmi Ericin elämässä. jotain mitä rufus ei ikinä pystynyt olemaan tai antamaan ericille.

en vieläkään ole varma mitä sanoa. Kiinnostus nousee.

Vähän sekava. En vielä tiedä mitä olettaa.

Kirjan toinen osa alkaa Ericistä ja yvesistä. Yvesistä minulla ei ole hirveämmin vielä mitään mielipidettä, mutta ericistä ristiriitaisia. Tuntuu, että Eric etsii jokaisesta kumppanista hänen ensimmäistänsä, myös rufuksesta, jonka takia en usko, että rufus on se ketä hän etsii kaikista vaikka niin haluaa väittää itsellensä. Leroy oli kaiken alku ja ehkä myös loppu.

en ymmärrä miten jokin kirja pystyy niin täydellisesti kuvaamaan eri rodun välisiä parisuhteita, kaverisuhteita ja ylipäätään ihmissuhteita. miten joka ikinen tarinan hahmo, joko itse parisuhteessa tai taustalla reakoivat niihin. Ensimmäinen osa oli aivab täydellinen, enkä malta odottaa mitä toinen kirja tuo. Toivottavasti vähemmän kyyneliä.

Vivaldon menneisyyden näkeminen ja hänen oma näkökulmansa oli täydellinen ja aikalailla teki Vivaldosta lempihahmoni! Vivaldo saa itsestänsä monimutkaisen kuvan aikaseksi muille, mutta on oikeasti erittäin yksinkertainen. Hän haluaa ainoastaan olla rakastettu ja rakastaa. Enkä malta odottaa mitä eric tuo tarinaan!!

Cass on aivan ihana henkilö, ehkä yksi suosikeistani. Cassin ajatusmaailma on liiankin samaistuttava. Rufuksen menehtyminen oli ennenäkemätöntä ja jätti niin paljon kysymyksiä tulevasta, Vivaldon ja Rufuksen suhteestä, entä eric? Kuolema tuottaa kysymyksiä johon emme ikinä tule saamaan vastauksia ja se on turhauttavaa.

en ole vielä varma mitä ajatella Idasta. Enkä ole enää varma onko Vivaldon rakkaus Rufusta kohden enää niin kaverillista vai syvempää.

vivaldon ja rufusin suhde on kaunis kaikin tavoin.

Rufuksen turhautuminen rasismiin synnyttää vahvan vihan vaaleaihoisia kohden, jota pakoon rufus ei enään pääse/pysty kestämään. Rufus on kirjoitettu täydellisesti kuvaamaan kuinka turhauttavaa päivittäinen rasismi on vaikka kuinka ”näkymätö ele” se olisi.