Kirjan lukeminen on hidasta. Puolet ajasta luen madellen, ja toisinaan mietin, mitä luen. Mitä vastaisin sanoihin, jos kuulisin ne minulle puhuttavan keskustelussa. Puolet ajasta tuijotan tyhjyyteen ja ajattelen asioita, jotka joko liittyvät tai eivät liity siihen, mitä olen lukenut.
Ajatteleminen on ihmeellistä. Puhdas ajatteleminen, ilman ulkoisia tekijöitä. Miten vanhoista ajatuksista syntyy uusia aivan yksin?
— Jan 31, 2026 08:16AM
Add a comment
