evil > Recent Status Updates

En tiedä, onko tämä vain väärä aika lukea tämä kirja vai onko tämä kirja ihan väärä.

Enpä olisi arvannut, että jonakin päivänä hyödyn siitä, että katsoin Supernaturalin. Tässä on paljon tuttuja juttuja.

Onko tämä Bridget ihan hölmö? Ettäs kehtaa tuhlata kaikkien aikaa tällaisen asian takia…

*huoh*

Ei-ei kai tässä ole kahden aikatason rinnakkaiskerrontaa?

dnf

No, nope. I refuse to believe the gay parents are dead.

This is very different to what I was expecting.

I’ve heard nothing but good about this series but for the moment something is missing I think. I’ll get back to that…

These thoughts are eerie and also a little bit sad.

Tiedämme kyllä, miksi Kalkaros halusi niin kiihkeästi hakea Harryn. Mutta miksi ihmeessä Harry olisi uskonut häntä? Ei, luottamus saatettiin saada ainoastaan kuoleman kautta.

Valentina has some great growth.

No surprises yet but it’s okay.

Tämä on hyvin epätasainen osa, mitä en ole ennen tätä lukukertaa tajunnut.

Luzia and Santàngel’s dynamic reminds me of something*.



*Leigh really likes her women sassy and men mysterious, doesn’t she?

I hope this surprises me in the best way possible.

On merkityksellistä, että Harry palaa Godrickin notkoon juuri tässä viimeisessä osassa.

Jos väärennetty miekka on nyt Irvetassa, onko aito yhä Kalkaroksella?

Hamnetin kuolema ohitetaan aika kiiruusti.

Älä vain sano, että toinen kuolee paiseruttoon ja toinen päähän tulleeseen iskuun!

Hienosti kirjoitettu rakastelukohtaus!

En muistanutkaan, että Regulus oli etsijä.

Äiti Agnes ja vanha kunnon Bill ovat kiehtovimmat henkilöhahmot.

”Poika Hamnet kuoli vuonna 1596 yhdentoista ikäisenä. Nelisen vuotta myöhemmin hänen isänsä kirjoitti näytelmän nimeltä Hamlet.”

Jo taustoittava esipuhe saa kylmikset aikaan.

”Kun minä menen naimisiin”, Fred sanoi.

Tuntuuko vaan, vai vihjaillaanko siitä koko ajan?

Onpas samaan aikaan ihanaa ja outoa, että Harry saa nyt täysi-ikäistyttyään loitsia Tylypahkan ulkopuolella. Vaikeahan se tietysti olisi hirnyrkkejä jahdata, jos ei saisi.

Onhan tämä haikeaa, taas kerran. Dursleyn perhettä ei kyllä tule ikävä, vaikka Dudley ottikin ensiaskeleensa parannuksen tiellä.

Jokin tässä kyllä vetoaa.

Tämän isoäidin harhat ovat hyvin kaukana siitä, mitä odotin tältä kirjalta, enkä voisi olla iloisempi.

Eka luku vähän arvelutti, mutta tokassa sitä ongelmaa ei ollut.