evil > Recent Status Updates

Olen aina tykännyt siitä, miten tässä kirjassa Harryn ja Ronin välille tulee pienimuotoinen särö – kiitos kolmivelhoturnajaisten.

Putkinotkon metsäläiset ✔️
Onneksi tarina jatkuu vielä Putkinotkon harrastelijoissa, koska ihan keskenhän tämä muuten jäisi.

Ihania suomalaisia maalaisjuntteja. On heinäkuu ja perhe riitelee kuin viimeistä päivää.

Hiinokan kuolema on (sekin) aika synkkä juttu lapsille kerrottavaksi ._.

Jos Koukkujalka olisi saanut Kutkan kii ja syönyt sen, lordi ei tulisi takaisin. Hyvä kisu!

Nautin ankeuttajien kautta kerrotusta tarinasta. Myös Lupin on aina yhtä ihana.

Tämän alkuasetelma on aina yhtä herkullinen. Sarjan kirjojen joukossa Azkabanin vanki on kyllä poikkeuksellinen, kuin raikas tuulahdus.

En odottanut, että tässä mentäisi näin kauaksi populaarikulttuurista…

Masentavaa, hirveää, ällöttävää. Tekee mieli itkeä. Mitä me olemmekaan antaneet itsellemme tehdä?

Masentavaa, hirveää, ällöttävää. Tekee mieli itkeä. Mitä me olemmekaan antaneet itsellemme tehdä?

3. luku on erinomainen tutkielma ”pakkoselibaatista” ja populaarikultuurin roolista sen synnyssä. Melkein tekisi mieli lukea tämä osa uudestaan.

Roisia kuvastoa mutta sitähän se on.

En edes muistanut, että Hämäkäkin vaimon nimi on Myhäk.

Oliko niin, että Puuskupuhin kellarikerroksen oleskeluhuoneessa ei käydä vaan vain siinä läheisyydessä? (Eikös 7. kirjassa piipahdeta Korpinkynnen tornissa, vai muistanko nyt ihan väärin?)

Aina jotenkin unohdan, että tarina tapahtuu jo 1990-luvun alkupuolella (2. kirja 1992).

Malfoyn perheen dynamiikka on kyllä kiinnostava.

Omelogorin tapa haastaa on sama kuin kirjan.

Huh, Kadiatoun tarina on tähän asti rankin.

Muutama mutka on vedetty suoraksi, mutta kai se on ekassa vielä ihan ymmärrettävää.

Henkilöhahmot ovat kyllä tämän sarjan ehkä parhaiten kehitelty piirre. Jokaisella on niin paljon luonnetta ihan jo ulkonäöstä nimiin ja käytökseen.

Teen nostalgiaretken näillä näkymin viimeistä kertaa.

No niin. Zikoran osiossa on sitä mitä hain: kipeitä ihmissuhteita, vaikeita tilanteita, Adichien feminismiä. Tätä lisää!

Chiamakan tarina on vähän sellainen pintaraapaisu. Odotin enemmän, mutta ehkä Zikoran tarinassa sitä vielä jatketaan.

Äh. Tuntuu, että draamaa yritetään nyt keksimällä keksiä.

Kolmas (vaellus)kerta toden sanoo 🎠🫏

Friends to lovers -trooppi ei ole ihan suosikkini, ja tässä kymmenen vuoden pitkitys alkaa jo tuntua höpsöltä.