Heidi > Recent Status Updates

Hyi hirvitys 😨

Kirja lähti varaajalle. Taisi jäädä tähän..

Olisi ollut kiireisempääkin luettavaa, mutta en vaan malttanut. Pakko saada tietää, miten Billyn käy, ja päästä nauttimaan McCarthyn hengittävistä lauseista ♥️

Luin tämän joskus 90-luvulla, ja inhosin sitä silloin. Kansi ainakin on ihan hirveä! Tuttu kirjavloggaaja kuitenkin hehkutti tätä sarjaa (uuden englanninkielisen painoksen kannet on todella hienot), joten pitänee antaa Burlerille uusi mahdollisuus..

Hiukan kevyempää vaihteeksi. Mielenkiintoinen sattuma, tässä viitataan samaan Katrina-myrskyn jälkeiseen stadionmajoitukseen, kuin Näkymättömissä naisissa. Johtopäätös vain on päinvastainen: yhtään raiskausta ei raportoitu, ja ainoa väkivaltainen kuolema oli yksi itsemurha. Kaiken kaikkiaan Bregmanin mukaan ihminen on usein parhaimmillaan kriiseissä, ja rikoksia ja raiskauksia tapahtuu normaalia vähemmän..

.. vaikka ei hän koskaan potkinut eläimiä, koska potkiminen tapahtuu tyylittömässä asennossa, ja herrasmiehen tulee potkituttaa koiransa jollakulla muulla. s. 145. Voisiko sitä enää paremmin sanoa!

Tänä vuonna lähikoulun ysiellekin haluttiin vinkkaus, aiheena kotimainen kirjallisuus. Katsotaan, toimisiko Tuomaisen uusin.. "Mies joka kuoli" ainakin oli viihdyttävä.

Taas se aika vuodesta, kun kasien vinkkaukset painaa päälle. Tämän lisäksi lukulistalla ainakin Tapaus Youssuf k. ja Aurinko on tähti.

Kyllä vain! En ole koskaan lukenut yhtään Potteria! Nyt Vesa Vierikko ystävällisesti lukee tätä minulle :)

Vaikuttaa juuri sellaiselta tietokirjalta, josta pidän: kepeään sävyyn kirjoitettua polveilevaa tekstiä täynnä ai-jaa!-hetkiä.

Tekee ihan tosi tiukkaa...

Turunen ottaa kantaa nimiä mainitsematta paljon kohua ja huolta herättäneisiin Kolbertin, Wohllebenin ja Haririn kirjoihin. Mukava lukea välillä myös tällaista orastavaa optimismia. Roslingin Faktojen maailma kyntänee samoja aiheita, hieman eri painoksella vain. Turunen elättelee toivoa, että ihmiskunta olisi pääsemässä itsekkäästä teinivaiheestaan eteenpäin, ja kasvaisi pikku hiljaa vastuunta tuntevaksi aikuiseksi.

Onpa vetävää tekstiä ja tarinaa! Ihan tulee Harari mieleen :)

Le Guin voisi varmaan kirjoittaa vaikka kauppalistaa, ja minä lukisin sitä onnesta sykkyrällä. Le Guin kirjoittaa samaan tapaan äärimmäisen inhimillisesti, kuin John Williams ja Ulla-Lena Lundberg. Heiltä löytyy myötätuntoa ihmiselle kaikkine vajavaisuuksineen, eikä heikkouksille naureta.

Voi itku näitä suomennoksia! Tämä on niitä kirjoja, joiden viehätys perustuisi pitkälti nasevaan sanailuun ja tarkkanäköiseen sarkasmiin, mutta luotisuora suomennos ei oikein taivu..

Nämä kuvat ovat ihan parhautta! Haluan ne tauluiksi seinilleni, ruudunsäästäjäksi ja taustakuvaksi laitteilleni, joka paikkaan! Olisipa kouluaikojen linnuntunnistuskuvat olleet näin persoonallisia, niin osaisin kaikki Suomen linnut kuin vettä vaan :)

"Minä kirjoitin tämän kaiken, koska se liittyy, kuten on nähtävissä, kolmeen osaan jaettuun Julius Campe -palkintoon. Aivan ilmeisellä tavalla." Eli ei juuri mitenkään ;D

Ei jaksa..

Tässä erään lääkärin listaus seurauksista, jos nainen leikkaa hiuksensa lyhyiksi: "Hammas- ja päänsärky, migreeni joka voi johtaa epätoivoon, kasvojen veren vuoto, jopa sokeus, sisäkorvan haavaumat, kuurous, ihottuma kasvoissa, rauhaskasvaimet, lasten kasvuhäiriöt sekä hengellinen velttous" (v. 1809). Melko hyvin tiedetty..

Tämähän on huikean hupaisa! Kuinka tämä ei vielä ole pakollista luettavaa ennen kehityskeskusteluja? Herra Stevens jos kuka suhtautuu työhönsä asiaan kuuluvalla vakavuudella :)