Sam > Recent Status Updates

Alussa tapahtui jonkin verran, mutta nyt tuntuu, ettei kirjassa tapahdu juuri mitään. Tunnelma junnaa paikoillaan, ja lukeminen on alkanut tuntua vähän tylsältä.

Kirjassa on omanlaatuinen ja persoonallinen tyyli, josta pidän, vaikka se on välillä haastavaa – en ole varma, johtuuko se sanastosta vai tyylistä itsestään. Tunnelma on todella alakuloinen, ja välillä kirja on saanut minut hieman masentuneeksi, mikä on tehnyt lukemisesta raskasta. Silti haluan lukea loppuun – teos on vaikuttava, ja ymmärrän hyvin, miksi se on palkittu niin laajasti.

Kirjassa on omanlaatuinen ja persoonallinen tyyli, josta pidän, vaikka se on välillä haastavaa – en ole varma, johtuuko se sanastosta vai tyylistä itsestään. Tunnelma on todella alakuloinen, ja välillä kirja on saanut minut hieman masentuneeksi, mikä on tehnyt lukemisesta raskasta. Silti haluan lukea loppuun – teos on vaikuttava, ja ymmärrän hyvin, miksi se on palkittu niin laajasti.

Todella koukuttava page-turner, joka pitää otteessaan. Pahoin kuitenkin pelkään, että tarina on ennustettavissa… tai sitten ei. Toivon todella, että olen väärässä, koska ennustettava trilleri ei ole hyvä trilleri – silloin se on epäonnistunut.

Kirja on ollut oikein mukava, ja välillä se on jopa saanut nauramaan ääneen! Just tämmöistä kevyttä ja sydämellistä luettavaa, mitä tarvitsen vastapainoksi raskaammille kirjoille – kuten Jäljet kehossa. Jojo Moyes vaikuttaa lupaavalta, ja tämä teos on vahvistanut kiinnostustani hänen muihinkin kirjoihinsa.

Kirja on todella tiivis ja täynnä tutkimustietoa. Lukeminen on välillä haastavaa ja paikoin triggeröivää. Kirja avaa kattavasti, miten lapsuuden kokemukset vaikuttavat syvästi aikuisuuden traumoihin ja psyykeen.

Tähän mennessä kirja vaikuttaa oikein kivalta! Tarina etenee sujuvasti, ja hahmot ovat monipuolisia sekä tunteita herättäviä. Tulee aidosti välittävä olo hahmoista. Odotan innolla, mihin suuntaan tarina kehittyy tästä eteenpäin.

Tähän mennessä kirja on käsitellyt trauman vaikutuksia aivoihin ja kehoon. Erityisesti jäin pohtimaan ristiriitaisin tuntein veteraani Tomin tarinaa. Trauma ylivirittää amygdalan (mantelitumakkeen) ja hiljentää Brocan aluetta, joka tekee kokemuksen sanoittamisesta hankalaa. Traumatisoituneilla potilailla on todettu olevan häiriötä serotoniinijärjestelmässä.

Ristiriitaiset fiilikset. Kirja on helppo- ja nopealukuinen, mutta kieli ja hahmot jäävät yksipuolisiksi. Tunnelma on ahdistava, gaslightaamista on ehkä turhankin paljon. En ole arvannut mitään etukäteen, mutta juonessa ei ole ehkä tapahtunutkaan vielä paljoa – tähän asti kirja on lähinnä ärsyttänyt.

Kirjailija käsittelee kehonkieltä ja kuinka se ei ole universaalia. Hän puhuu eriparisuudesta – miten jotkut vaikuttavat epäluotettavilta, vaikka eivät valehtele – ja läpinäkyvyysoletuksesta. Mm. Amanda Knoxin tapaus toimii esimerkkinä. Lopuksi aiheena on alkoholin vaikutukset ja sen rooli seksuaalirikoksissa.

Tähän mennessä kiinnostavin ja sydäntäsärkevin luku. Gladwell käsittelee tunnettuja seksuaalirikoksia, erityisesti alaikäisiin kohdistuvia, joissa syyttämiseen kului vuosia tai vuosikymmeniä. Lukeminen oli raskasta ja hieman triggeröivää. Gladwell esittää, että on inhimillistä sivuuttaa epäilykset. Osa lukijoista pitää tätä näkökulmaa naiiviina ja järjettömänä.

Kirja alkaa syventyä aiheeseen ja esittelee Timothy Levinen oletusrehellisyyden teorian (truth-default theory), jota havainnollistetaan kiinnostavin tutkimuksin ja esimerkein. Teksti on yhä monipuolista ja herättää ajatuksia, mutta suosisin nopeampaa siirtymistä itse ytimeen: milloin ihmisiin voi luottaa – ja milloin ei. Jään miettimään, tarjoaako kirja lopulta konkreettisia keinoja tämän arvioimiseen.

Tähän mennessä kirjassa on esitelty aihetta monipuolisesti johdannon muodossa. Teksti on kieleltään rikasta ja käyttää laajoja, kompleksisia ja mielenkiintoisia esimerkkejä. Kirja käsittelee sitä, miksi luotamme toisiin ihmisiin silloinkin, kun ei pitäisi. Esimerkit ovat olleet pysäyttäviä ja valaisevia. Vaikuttaa erittäin kiinnostavalta ja lupaavalta teokselta.