Jouko Turkka

“Siinä massa velloo kauppaan ja kotiin. Kädessä kassi ja kassissa ruoka. Päällä asu ja suolessa paska. Mitä näistä orjista. Nämä kuolevat mieluummin kuin joutuvat tilanteeseen jossa kaikki katsoo. Arkkuun ei tahdota mennä eikä toisaalta ottaa irti kaikkea mitä voisi ennen kuin sinne joka tapauksessa mennään. Ja minä haukun, miksi? Olenko itse parempi? Niin kuin joku vanhapiika minä tässä valittelen mitenkä maailmasta ei pääse jäähylle. Minkunkin pitäisi uskoa että joko sisään tai ulos, mutta kynnyksellä ei voi seisoa ja keikkua: se on maailman laki. Maailman on maailma. Mene halliin, katso lihaa, käsität kaiken. Hienojen rouvien koko pelin: ruskean pihvin ne hyväksyvät kun se sulaa suussa, mutta unohtavat kuinka se leikataan ruhosta ja kuinka sika kiljuu. Tappaa he eivät tahdo itse ja unohtavat että aina roiskuu veri jonkun kurkusta ennen kuin kynttilät sytytetään. Mitä siitä. Hyväksy ja käännä rouva selälleen, hamua karvapeitettä jalkovälissä, koko tiukoissa pöksyissä permanentattua aluskasvillisuutta, ja kohta osuu sormesi märkään läpeen joka on kuin märkä lapsentutti nurinpäin tai ylikypsä puutarhamansikka. Lörise ja hörise ja kaikkea on. On. Ja maailman silloin ihana paikka. Ja olet kuolemankin kaveri.”
― Jouko Turkka, Aiheita