Jenni Joru's Blog: Jorulla

Mitä Sayaka Muratan Lähikaupan nainen muistuttikaan? Tietenkin Gail Honeymanin Eleanorille kuuluu ihan hyvää -teosta. Kummassakin on yli kolmikymppinen nainen, joka elää jollakin tavalla yhteiskunnan reunalla ja kontaktit muihin lajitovereihin ovat pintapuolisia.

Lähikaupan nainen, Keiko, elää ja hengittää konbinia, tokiolaista lähikauppaa. Eleanor tekee toimistotyötä palatakseen kotiin vetämään pään täyteen, ja kumpikin on elämäänsä tavallaan ihan tyytyväinen, vaikka ulkopuoliset pyrkivätkin sysimään sankarittaria kohti yhteiskuntamme hyväksyttyä normaalia. Siinä rutiininomainen matalapalkkatyö ja sosiaalisten kontaktien puute ei ole ok, on pyrittävä etenemään, seurustelemaan ihmisten kanssa ja päätymään avioliittoon. Täytyy olla tarpeeksi samanlainen kuin muut.

Sankarittarien strategiat muistuttavat hieman toisiaan. Kumpikin pyrkii olemaan huomaamaton ja tarrautuu rutiineihinsa. Siinä, missä Keiko perijapanilaiseen tapaan pyrkii miellyttämään, on Eleanor karheampi ja siilimäisempi tapaus.

Keikon tekee onnelliseksi konbinin tuttu maailma, johon asiakkaat ja kampanjat tuovat vaihtelua. Ihmiset kummallisine vaatimuksineen saavat sen sijaan hänet hämmentymään. Keiko tarkkailee ja matkii muita antaakseen ihmiseille oikeanlaisen vaikutelman - sen, mitä he odottavat.

Eleanorin tarinassa on paljon synkempi pohjavire. Keiko on tyytyväinen siinä missä hän on, Eleanor tarvitsee syyn nousta varpailleen ja saada siivet auki.

Tarinat päätyvät todella erilaisiin loppuratkaisuihin, mutta kummallekin epätyypilliselle sankarittarelle tulevaisuus näyttää toiveikkaalta.