“Sadeiassa jokin sai hänet varpailleen, jokin sai hänet toivomaan, että hän voisi koskettaa tämän hameenhelmaa, edes vain helmaa, kuin kangas olisi osa Sadeiaa, ja Tirilaiaa raivostutti, häntä raivostutti nyt, hän ei ollut samanlainen kuin kaikki ne typerät lampaat, jotka sokeina aukoivat suutaan odottaen Sadeialta herkkuja, vai oliko hän juuri sellainen, hän ja valkosuklaakanit, hän ei tosiaan voinut vastustaa niitä, hän oli kaikkien muiden yläpuolella, hän oli Sadeian alapuolella, hän olisi musteenmusta prinsessa!”
―
Siiri Enoranta,
Surunhauras, lasinterävä