Huumori Quotes

“- Tiiäkkö sinä että sulla on peijooni takapenkillä.
- Tiedän.
- Ei sitte mittään.”
― Juhani Karila, Pienen hauen pyydystys

“Isoäiti ei pelännyt mitään, ei olisi pelännyt Bobrikoviakaan jos se olisi tullut tiellä vastaan Isoäiti ei olisi käynyt tarjoamassa keisarille kansalaisadressia. Se olisi syöttänyt sen sille.”
― Juha Seppälä

“Siihen aikaan he olivat vielä siinä iässä,
että vihelletään tyttöjen perään
auton ikkunasta
ja sitä jatketaan,
kunnes vihellys alkaa olla itkua,
kun ei aikanaan huomattu nousta autosta.”
― Hannu Salakka, Puu katsoo kauas yli metsän : runoja

“Mielestäni sedäksi muuttumisen varma merkki on se, kun kaikki alkaa tuntua liialliselta eikä nuorten puheesta enää saa mitään selvää. Varsinkin sellainen olo, että nuorten pitäisi vain rauhoittua ja nauttia elämästä, kertoo oman aseman muuttuneen niin mukavaksi, ettei arki ole enää selviämistaistelua, jota se nuorempana on enemmän tai vähemmän kaikilla, jopa hyväosaisilla.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Elämä on matka, sanotaan. Mikä surkea metafora. Elämän perusluonnehan on liikkumattomuus, toisto, rutiini. Elämä on aamuherätys, sohvan painauma, biojätepussi ja mitä tänään syötäisiin. Elämä on matka ehkä beduiinille, muuten se ei ole matka.”
― Silvia Hosseini, Tie, totuus ja kuolema

“Kun ajattelen, mitä olen muilta ihmisiltä saanut, on vastaus yleensä joko flunssa, masennus tai ahdistus. s. 91”
― Harry Salmenniemi, Asiakaskoralli ja muita novelleja

“Ei sellainen mies joka osaa mitata aikaa tarkasti ja tietää planeettojenkin liikkeet tarvitse ennusmerkkejä vaan hänellä on jo tieto tulevasta. En minäkään tarvitse mutta minulla ei ole.”
― Olli Jalonen, Merenpeitto

“Kondomi on tärkeä olla olemassa, vaikka kukaanhan ei oikeasti haluaisi sitä käyttää. Kondomin kaltainen henkilö piilottaa todellisen minänsä, huijaa kaikkia, jopa itseään, ja tuloksena on tekomansikkainen maku, kuminen tuntu, natiseva ääni ja rikkimenemisen pelko.”
― Henriikka Rönkkönen, Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

“-- Tästä pitäisikin lähteä jo hankkeisiin. Muuten ei eukko kule silikissä eikä penskat käy kansakoulua, Ollila tuumasi.”
― Pentti H. Tikkanen, Tuhoojapartio

“Täten vannon etten siirrä, merkitse tai vahingoita millään tavoin ainuttakaan opusta, dokumenttia tai muuta esinettä, joka kuuluu Kirjastoon tai on siellä tallessa; enkä tuo saati sytytä tulta tahi liekkiä Kirjastoon enkä tupakoi Kirjastossa; sekä lupaan noudattaa kaikkia Kirjaston sääntöjä ja määräyksiä. s. 701”
― Markus Leikola, Teidän edestänne annettu

“Venäjän, Syyrian ja Yhdysvaltain johtajat kiistelevät siitä, kuka saa parhaiten kiinni rikollisia. YK:n pääsihteeri päättää panna johtajat testiin. Hän päästää kaniinin metsään ja kehottaa miehiä pyydystämään sen.

Amerikkalaisten tiimi lähtee metsään. He sijoittavat eläinilmiantajia eri puolille metsää. He kuulustelevat kaikkia kasvi- ja kivikuntaan kuuluvia todistajia. Kolmen kuukauden tiiviin tutkinnan jälkeen he ilmoittavat, että kaniineja ei ole olemassa.

On Syyrian tiimin vuoro mennä metsään. Kun kahdessa viikossa ei löydy yhtään johtolankaa, syyrialaiset polttavat metsän ja kaiken sen mukana, myös kaniinin. Se oli vaarallinen kapinallinen, he kirjoittavat raporttiinsa.

Venäjän tiimi lähtee metsään viimeisenä. He ilmestyvät kahden tunnin kuluttua mukanaan pahoin piesty karhu. Karhu mylvii: "Hyvä on! Myönnetään! Olen kaniini! Olen kaniini!"”
― Jenny Offill, Weather

“En usko siihen ylevään ajatukseen, että maalla asuu aivan yhtä älykkäitä ja kykeneviä ihmisiä kuin yliopistokaupungeissa, sanon Pasolinille, joka puuskuttaa. Mitä sisäsiittoisempi rannikkopitäjä, sitä vähemmän rokotettuja lapsia. Mitä pienempi sisämaakunta, sitä varmemmin eduskuntaan on äänestetty joku sammaltava entinen painonnostaja, jonka vanhemmat ovat serkkuja keskenään ja jonka vaalilupaus on hakata kaikki maahantunkeutujat. Vaalilauseena on, että "Patti-Tane eduskuntaan, kostoksi". Kuusi ääntä riittää valintaan suhteellisen vaalitavan ansiosta.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Minä inhosin Janne Niemisen pyöreitä aurinkolaseja, mutta en ollut aiemmin edes tajunnut, että minullakin oli sellaiset, ne vain olivat siniset. Minä olin Janne Nieminen. Minulla oli baskerin paikalla keskijakaus, verkka-asun sijasta flanelliliivi ja poolopaita, paidan kanssa samaa kangasta olevat housut ja kokoelma pinssejä takissa, mutta kun katsoin peiliin, näin kaiketi Mark Owenin. Vasta myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että peili valehtelee taitavasti ja vain toisen ihmisen kautta voi saada itsestään varteenotettavaa tietoa.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Pyyhkeet näyttävät aina siltä, että ne haisevat hielle ja hiivalle eikä niitä koskaan pestä, kunnes asuntoon muuttaa nainen, joka käskee pyykätä liinavaatteet useammin, päätyäkseen vain tekemään sen lopulta itse. Vaikka tasa-arvo olisi edennyt kuinka pitkälle maailmassa, pyyhkeiden peseminen jää usein naisten harteille siitä syystä, ettei miehiä ollenkaan haittaa pyyhkiä itseään oman kullinsa hajuisella pellavalumpulla.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Minun on myönnettävä, että olen kokonaan pudonnut kelkasta siinä, miten ihmiset nykyisin järjestelevät parisuhteitaan. Minusta kaikista toimivin on perinteinen malli, jossa mennään naimisiin ja sitten petetään salaa, mikäli siihen on tarvetta.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Kauppakeskuksen puolella istuu harmaa koira, joka tuijottaa minua. Kenties se tietää, että olen valehtelija. Koirat ja lapset aistivat mädäntyneet sielut.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Viereisen pöydän ääressä lippalakkipäinen äijä kättelee myyjää, ja hänen kauppakeskukseen poistuessaan ehdin nähdä, kuinka koira jolkottaa hänen rinnalleen jostain. Olisi ihanaa olla hänen kaltaisensa ukkeli, joka hoitelee hommansa ja tietokoneensa ja elämänsä näppärästi ja ahdistumatta ja jota koiratkin seuraavat komentamatta.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Minä en halua olla tavallisten ihmisten keskellä. Minä en halua olla tavallinen ihminen, minä haluan olla bisnesihminen. Rakastan verhoa, kun se vedetään. Ele on niin törkeä, napakka ja tehokas. Suih, sinne jäitte te possut, täällä istuvat tärkeät ihmiset. Minä haluaisin kuljettaa sitä verhoa mukanani läpi elämäni ja vetää sitä kiinni itseni ja muiden väliin: suih vain verhon taakse jäisivät juntit, natsit, huutajat ja hirviöt, tällä toisella puolella on rauha ja kohteliaisuus.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Joidenkin kanssa keskusteleminen vain on hankalaa – useimmiten nämä ihmiset ovat miehiä. Minulla on aiheesta ihan Teoriakin. Monet miehet sairastuvat vanhetessaan testosteroniautismiin, ja se ilmenee sosiaalisen älykkyyden ja kommunikaatiotaitojen katoamisena. Se myös vaikeuttaa ajatusten muotoilemista. Tämän Vaivan uhriksi joutunut Mies muuttuu vaiteliaaksi, on kuin hän olisi koko ajan omissa mietteissään. Häntä vetävät puoleensa lähinnä erilaiset Työkalut ja laitteet. Hän on kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja kuuluisuuksien elämäkerroista, varsinkin poliitikkojen ja pahantekijöiden. Kyky lukea romaaneja katoaa häneltä lähes kokonaan, sillä testosteroniautismi vaikeuttaa henkilöhahmojen psykologian ymmärtämistä.”
― Olga Tokarczuk, Drive Your Plow Over the Bones of the Dead

“Borosin läsnäolo palautti mieleeni, millaista on asua jonkun kanssa. Miten vaivaannuttavaa se on. Miten se sekoittaa ajatukset ja herpaannuttaa tarkkaavaisuuden. Miten toinen Ihminen alkaa ärsyttää, ei edes siksi, että tekisi jotakin ärsyttävää, vaan ihan pelkästään siksi, että on. Kun Boros lähti aamulla ulos, siunasin ihanaa yksinäisyyttäni. Mietin, miten jotkut saattoivat elää jopa vuosikymmeniä toisen kanssa jossakin pienessä tilassa. Nukkua samassa sängyssä, hönkiä toisen päälle ja unessa töniä toista vahingossa.”
― Olga Tokarczuk, Drive Your Plow Over the Bones of the Dead

“Keitin teetä. Mustaa teetä. Saakoon nainen tietää, mitä on Tee.”
― Olga Tokarczuk, Drive Your Plow Over the Bones of the Dead

“En jaksa kyykätä. Olen parisuhteessa.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Hän ajatteli että ehkä kaupungista tulleet mökkiläiset eivät huomaisi sitä ikävää seikkaa, ettei hän oikeasti ollut mikään rehti maalaispoika, vaan hermostunut ja kummallinen, sen näköinen että oli karannut jostain ja pelkäsi jäävänsä kiinni. Ei ollut hänen vikansa, että hän näytti siltä; kaikki 13-vuotiaat näyttävät siltä, etenkin herkät 13-vuotiaat, joita on siroteltu sellaisiin kyliin kuin tämä, jossa hän asui. Kyliin, joissa kaikki tunsivat toisensa paremmin kuin itsensä ja joissa sai hullun maineen, jos käveli ulkona liian myöhään.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07

“Notkuvalla, ruosteista peräkärryä muistuttavalla lavalla oli alkamassa jonkinlainen konsertti. Nuhaiset pitkätukkaiset pojat virittelivät soittimiaan. Antti katseli heitä turvallisen välimatkan päästä, suuren koivun varjoista. Hän nojasi puun röpelöiseen runkoon ja syötti metrilakua suuhunsa. Poikien löysät, hihoista käärityt flanellipaidat liehuivat tuulessa, laiskuuden ja muiden paheiden puolesta liputtaen.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07

“Yhtä asiaa Antti toivoi eniten: että hänellä olisi tyttöystävä. Joillakin sellainen kuulemma jo oli, ainakin jos välituntipuheita oli uskominen. Villeimpien huhujen mukaan jotkut olisivat seurustelleet yli kaksi viikkoa. Sellaista ei Antti voinut käsittää. Se oli yhtä uskomatonta kuin se, että aikuiset kävivät töissä joka päivä, aamusta iltaan, niin että lopulta heillä oli varaa ostaa oma talo, lämmin koti, jossa oli siisti keittiö ja valkoiset lattialaatat ja seinän kokoinen taulutelevisio ja kaapit täynnä ruokaa ja puhtaita astioita.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07

“– Tota... Antti sanoi ja rykäisi. – Mä oon miettinyt, että onko tää nyt niin kuin seurustelua.
Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta oli parempi olla idiootti kuin hiljaa.
– En mä tiedä, tyttö sanoi. – Pitää miettiä. En tiedä ollaanko me oikeat toisillemme.
Tyhjyys, ammottava tyhjyys aukesi Antin sisälle. Hän ei käsittänyt, miten hän ei muka olisi ollut oikea. Mitä se tarkoitti? Kuka sitten oli oikea? Mitä häneltä puuttui? Missä hän voisi harjoitella olemaan oikea?
– Niin, hän sanoi. – Mä ymmärrän.
Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt. Mutta aina kun ei missään tapauksessa ymmärretä, sanotaan "mä ymmärrän". Tai ainakin Antti sanoi.”
― Antti Rönkä, Nocturno 21:07

“Nytpä ovat osat vaihtuneet, vaalea muotitalonjohtajatar, nytpä ovat.”
― E.L. Karhu, Veljelleni

“Harhailen uudessa tuntemattomassa elämässäni kaupungin kaduilla, ja minun on hyvin vaikea tietää, mitä ihmettä minun nyt pitäisi tehdä. Sitten ajattelen, että ehkä joku pikkupikku sabotaasi parantaisi oloani, niin on usein aiemmin elämässäni käynyt, joten miksi ei kävisi tälläkin kertaa.”
― E.L. Karhu, Veljelleni

“Jevgeni Nikiforovitš hymyili.
Hän piti tästä selkeästä Artjom Artjomovitšista, jolla oli kuitit, grammat ja karaatit järjestyksessä ja joka ei kuljettanut häntä sekavien ja hämärien ajatustensa erämaassa, tunnustipa vielä että oli asioita, jotka eivät kuuluneet hänen asiantuntemuksensa piiriin.”
― Pirkko Saisio, Passio

“Hänen mukaansa viisaan ihmisen tuli toimia kuin hyvän lääkärin, joka tarjoaa apuaan siellä missä sairaita on eniten, ja asettua sinne, missä typeryksiä on eniten, ja nuhdella ja moittia heitä heidän tietämättömyydestään.”
― Dion Prusalainen, Onnellisuudesta