Luonto Quotes

“Kevät niin onnen omiaan
tekemään meistä rakkaita
kun puut joita halata


&


Makaan ruoholla
kaskaat sirittävät
rakentavat pesää korviini”
― J. K. Ihalainen, Takaperinlukua

“Vain kesällä täällä ihminen elää, mutta siunattu on myös talvi, valkoinen, hiljainen, puhdas...”
― Veikko Huovinen, Rasvamaksa

“Kuun noustessa punaiset hämähäkit pariutuvat asumattomilla luodoilla, koko kallio on yhtä ja samaa tiuhaa hämähäkkimattoa, jossa vilisee pieniä, hurmioituneita olioita.”
― Tove Jansson, The Summer Book

“Karhuluolan uudisasukkaat vaeltavat metsänsä halki ja heidän ympärillään on kevään koko ihanuus. Kevät elää kaikissa puissa ja vesissä ja kaikissa vehreissä näreiköissä, se visertää ja suhisee ja murahtelee ja laulaa ja solisee, kaikkialta kuuluu kevään raikas, villi laulu.”
― Astrid Lindgren, Ronja Røverdatter

“Viikkokausia on teerien kuherrus väreillyt rämeillä ja lammenjäillä, väreillyt yhtä kevytmielisesti kuin auringon lämmittämä ilma jokiahteilla tai latojen pärekatoilla jäkkiheinäisen niityn reunassa. Sillä keväthän nyt on, koivuilla hennonvihreät harsot ja kuulaat illat täynnä käen kukuntaa. Luhdalta kuovin huuto, salojärveltä telkän narahdus. Yksi lämmin sade, niin jopa korpilahdekkeet tulvahtaisivat täyteen muuraimen valkeita kukkia. Ja mahla alkaa virrata metsän puissa, sehän tiedetään. Kylmän talven ne ovat jäisinä nököttäneet kankailla, nyt alkaa elämä. Vesi ja mainiot ravintoaineet kiertelevät suurten petäjäin suonissa.”
― Veikko Huovinen, Hirri: Novelleja

“Sellaista on elo Suomen metsäisellä kamaralla; kaikki vieras ja outo kuolee, mielikuvitus katkoo siipensä, kaikki rehevä täällä taitetaan, kirkkaammat kukat lakastuvat kovin varhain ja vieraat, suurisilmäiset, helmiäiskoristeiset linnut murtavat hennon nokkansa lintulaudan talikönttiin.”
― Veikko Huovinen, Lyhyet erikoiset

“Se oli kaunis mutta julma maailma, eikä kuitenkaan yhtä armoton kuin tämä uusi. Sillä nythän me olemme keskenämme, vuosi vuodelta yhä autiommassa maailmassa, mistä tekevät lähtöä sekä eläimet että jumalat.”
― Leena Krohn

“Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!”
― Katri Vala, Kaukainen puutarha

“Yö oli erittäin kaunis. Näkyi tähteä ja kuuta. Ilman henki oli lämmin. Mistä kaukaa lie tullutkaan, joka tapauksessa kaakosta päin kävi tuuli. Ja vesi liplatti ja kaislikko kahisi ja yön linnut ääntelivät. Syysyön tuoksut olivat rehevät. Luonto oli kesän mittaan kasvattanut monen moista mäskiä, joka nyt odotti lakastumistaan ja märkänemistään.”
― Veikko Huovinen, Lampaansyöjät

“Modernin tekniikan ytimessä muhii tehostuminen itsetarkoituksena, suorastaan pakkomielteenä. Tehostuminen jollakin erikoisalalla ei kysy, säilyykö kokonaisuuden mielekkyys. Jokaisen teknisen muutoksen kohdalla meidän tulisi ensin kysyä, miten muutos palvelee kokonaisuuden mielekkyyttä ja eloisuutta, ja sitä ykseyttä, mistä mielekkyys ja eloisuus nousee. Jos kysymystä ei esitetä, muuttuu erikoisalan tekninen tehostaminen itsetarkoitukseksi, ja kokonaisuuden mielekkyys vaarantuu. Tämä kysymys on esitettävä myös uuden »vihreän tekniikan» kohdalla. Kysymys on itse asiassa ikivanha ja esiintyy jo ainakin vanhassa taolaisessa kirjallisuudessa.

Ympäristöajattelussa – paremmin: luontoajattelussa – ei siis oikeastaan ole kyse luonnonsuojelusta, vaan siinä etsitään elämänmuotoa, missä ihmisen kokemus ei koteloidu irti lähiluonnosta ja siten vaaranna sitä. Luonnonsuojelu on hätätoimenpide ja toteutuu tuhon aiheuttajan ehdoilla. Luontoajattelu etsii elämänmuotoa, missä ei synny tilaisuutta ja tarvetta (kyynisesti: missä ihminen ei pysty) luonnon kohtuuttomaan hyödyntämiseen ja kuormittamiseen, ja missä kysymystä luonnon suojelemisesta ei edes synny. Jos luontoa on suojeltava, on ajattelu jo teknistynyt, kokemus koteloitunut ja kokemuksen eloisuus menetetty.”
― Pauli Pylkkö

“Aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti.”
― Leena Krohn, Matemaattisia olioita tai jaettuja unia

“Muistan kuinka "ministeriön" (maatalousministeriön) virkamiehet tulivat puhumaan hänelle heinäpeltojemme "biodiversiteetistä" ja siitä, mitä he olettivat hänen tekevän kukkien ja lintujen hyväksi vastineeksi tukiaisista. He katselivat puolentoista tunnin ajan, miten hän nyökkäili kaikelle ja oli kaikesta samaa mieltä, minkä jälkeen he lähtivät pois ja minä kysyin, mitä he oikein tahtoivat. Hän sanoi: "Ei aavistustakaan... Tuon lajin pellejen kanssa pitää toimia niin, että vastataan kaikkeen kyllä, ja kun he ovat menneet, jatketaan vanhaan malliin.”
― James Rebanks, The Shepherd's Life: A People's History of the Lake District

“Ihmisten rannat olisivat tuolla autereen takana, täällä katsoisi hietikoita, metsiköitä, aaltoja ja lintuja, ja täälläkin aurinko ja pilvet, ja kuu, nousevat ja laskevat, ja tulee aamu ja auringon lasku, kaikki sanaakaan sanomatta.”
― Antti Hyry, Maailman laita

“Maa liekehti kuin rakopuiden hiillos. Hillan lehdet rimpimättäillä pakkasen puremina uhkuivat jo tuonen tummuuttaan. Rahkasammal niiden alla ei ollut moksiskaan uhkaavasta talvesta. Mustikan lehdet olivat jo osin karisseet maahan, mutta vielä varvuissa olevat oli pakkanen paahtanut tumman punaisen ja ruskean värisiksi. Vaivaiskoivuakin oli joukossa ja se antoi todellisen värien läikyn ja silmän ilon näkymään. Se hehkui karmiinissa.”
― Pentti H. Tikkanen, Erämaan kaipaus

“Ulkona on valtava melu: meren ja tuulen pauhu, kuohunta joka peittää alleen kaiken, ja minä mietin, kuinka luonnon levottomuus voikin olla niin tyynnyttävää.”
― Jhumpa Lahiri, Dove mi trovo

“Minä elän kaiken tämän keskellä, hengitän puhdasta, raikasta kairan ilmaa, nautin silmilläni reviirini piirteistä ja sen muuttumisesta, tunnen vuoden ja vuorokauden ajat joka solullani, kaikilla aisteillani.”
― Pentti H. Tikkanen, Eräkaarre

“Suuren yleisön silmissä luonto on ainutlaatuista vasta kun se tuhoutuu.”
― Miika Nousiainen, Pintaremontti