Suomalainen lukupiiri discussion

Onkos kukaan lukenut? Itse hommasin joskus vuosia sitten kolme ensimmäistä kirjaa ja päivänä eräänä päätin tarttua ensimmäiseen ja totesin puolessavälissä että jos nyt lopetan, lopetan luultavasti kokonaan ikuisiksi ajoiksi. Oli jokseenkin sekavaa, perin kingmäisesti sekavaa. Toinen kirja imaisi mukaansa ja on edelleen lempikirjoja evö! Kolmas meni samassa imussa. Neljäs tökki ja pahasti, koska kyseessä oli takaumista ja halusin jatkaa matkaa kärsimättömästi. Viidenteen mennessä alkoi oma matkantekoni sarjan parissa hyytyä ja ajat kirjojen lukemisen välissä pidetä. Kuitenkin luin tossa..oisko siitäki nyt sit jo vuos-kaks, kuudennen kirjan ja sarjan päätösosa odottaa vieläkin lukuvuoroaan.

King on itse luonnehtinut sarjaa omaksi taruksi sormusten herrasta ja onnettomuuden jälkeen tuli ajankohtaiseksi kohdata se mahdollisuus ettei tarina koskaan tulisi kerrottua loppuun, mutta se tuli. Ja on edelleen lukematta. Vaikka Kingin kirjoihin perustuviin keskusteluihin aina väkisin jossain törmää, tämä kirjasarja on kuitenkin jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle (<- perustuu empiiriseen aineistoon asiasta jossa n=1).

Minä kuulun siihen ryhmään, joka ei ole koskaan lukenut yhtään Kingiä eikä myöskään fantasiasarjaa... Voi hyvin olla, etten lue vastaisuudessakaan, sillä Kingin kirjojen paksuus jo melkein estää nopean tutustumisenkin.

Olin joskus kahdenkympin nurkilla jäätävä King-fani. Edelleen kaikki Kingit hyllyssä, poislaskien kahta uusinta. King-fani olen edelleen mutta ei sitä jaksa saman tyypin kirjoja koko elämäänsä lukea. Tosin ajoittain tekee mieli lukaista jokin herran teoksista uudelleen.

Musta Torni -sarja on yksi lempisarjoistani. Sanottakoon tähän alkuun, että kirjojen tyyli ja taso vaihtelee useiden mielestä melko jyrkästi ja en aina itse niitä sen johdosta suosittele kaikille. Tosi harmillista, että moni lukija tippuu ykkösosaa lukiessa pois kelkasta. Ykkösosa on mielestäni aivan huippu! Pidän outoudesta ja kaikesta mystisestä ja ykköskirja on kaikkea sitä, niin paljon, että itse vastaanotan pienen laahaavuuden vain kirjan tehokeinona. Neloskirja on mielestäni yksi huonoimmista sarjassa, jos huonoin pitäisi valita. Se ei vie tarinaa eteenpäin vaan syventää sitä ns. leveyssuunnassa. Tietty kirjan informaatiota käsitellään erilaisin tavoin myöhemmin mutta omana kirjanaan vähän turhan laahaava meikäläisen makuun. Joskin silti tosi hyvä :)

Kun eka osa julkaistiin vuonna -82 ja vika osa -04, on sanottamakin selvää, että muutoksia kirjoitustyylissä ja maailmanvälityksessä on luvassa. Mielestäni vikat kaksi kirjaa ovat jonkin verran hätäiset ja jotain asioita olisi voinut tutkia enemmän. Se persoonallinen salaperäisyys, joka maailmaan oli kietoutunut, rakoilee vähän liikaa omaan makuun. Mutta nämä ovat vain yksityiskohtia järjettömän hyvässä sarjassa. Jos pidät kauhusta, fantasiasta ja länkkäreistä, uskoisin, että pidät sarjasta. Ja vaikka et pitäisikään, uskon, että tulet muistamaan sen monia vuosia.

Tästähän tuli näemmä joku arvostelu.

Mitä mieltä olette siitä, että King viljelee viittauksia tähän sarjaa muissa kirjoissaan? Se tapahtuu usein tosi monitulkinnallisesti tai sitten tosi räikeästi jolloin Mustaa Tornia lukematon ihminen voi olla vähän hämillään. Esimerkiksi Uneton Yö (älä huoli, ei juonipaljastuksia), lopussa osaa tapahtumista on vaikea ymmärtää jollet ole lukenut Mustaa Tornia, onko tämä reilua? Itseä tuo ei tietenkään haittaa, kun olen kaiken lukenut, mutta mielestäni olisi todella turhauttavaa jos jokin kirjan loppu ns. jatkuisi jossain muualla, tyyliin 'read and find out'.

Täällä yksi, joka hullaantui Kingin tiiliskiviin 13-vuotiaana ja tykkää niistä aina vain. Ja paksuja tai ei, niin ei multa niiden lukemiseen yleensä kovin montaa päivää mene. ;) Huom. Tytti: Olen silti tykännyt paljon myös kirjasta Ihmissuden vuosi, joka kelpaisi lukuhaasteen alle 150-sivuisiin. Kingin teosten myötä kiinnostuin kauhukirjoista laajemminkin.

"Musta torni"-sarjan eka osa oli kuitenkin aikanaan todella paha pettymys. En välitä länkkäreistä ja lisäksi päähenkilö on varsin tympeä. Joitakin vuosia myöhemmin tulin kuitenkin lukeneeksi kakkososan ja siihen tykästyin, ja myöhemmin olen lukenut kaikki muutkin osat ja tykännyt. En nyt enää muista suorilta mistä osista olen pitänyt enemmän ja mistä vähemmän, mutta mulla taitaa kyllä olla omia muistiinpanoja ainakin joistakin osista. Omien kommenttieni perusteella olen tainnut myöskin antaa täällä osille jonkin arvosanan. Varmaan siis vilkaisen myöhemmin muistiinpanojani ainakin, jos näistä syntyy enemmän keskustelua.

Olen tykännyt noista Tomin mainitsemista viittauksista ainakin silloin kun olen ne ymmärtänyt. Useampi on kyllä varmaan mennyt ohi, koska en tosiaan tykännyt siitä ekasta osasta ja innostuin kokeilemaan muita vasta niillä main, kun sarjan viimeisiä osia julkaistiin, eli ehdin siinä välissä lukea monen monta muuta kingiä, luultavasti myös tuon Unettoman yön. Pitääkin varmaan katsastaa sitä uudemman kerran - kiitti vinkistä, Tomi!

Niin King-fani kuin itse olenkin, niin mulla on kuitenkin hyviä ystäviä, jotka pitävät Kingin opuksia jaarittelevina ja tyhjänpäiväisinä. Välillä heidän kanssaan juteltuaan tulee sellainen olo, että ei kai se niin erityinen olekaan. Vaan sitten luen taas jonkun kirjan, ja huomaan uppoutuvani kerrontaan yhtä tiukasti kuin aina ennenkin, vaikkei tarina välttämättä olisikaan aivan mieluinen. Jokin niissä siis joka tapauksessa vetoaa minuun hyvin vahvasti. En ole kuitenkaan lukenut kahdesti kuin ehkä kolme hänen kirjoistaan, ja uudempia on lukematta jonkinmoinen liuta, mutta vain koska maailmassa on niin paljon muitakin kiinnostavia kirjoja. Jotkin kirjat näyttävät sitä paitsi olevan saatavilla vain e-kirjana, joten jäävät ainakin toistaiseksi lukematta, kun en perusta lukulaitteista. Piinan kohdalla tein kuitenkin sen virheen, että menin katsomaan leffan ennen kuin olin ehtinyt lukea kirjaa, ja vihasin "Annie Wilkesin" esittäjää niin syvästi, etten voinut myöhemmin sietää koko kirjaa. Ehkä näyttelijä oli siis turhankin hyvä...