Even

“…sense of futility that comes from doing anything merely to prove to yourself that you can do it: having a child, climbing a mountain, making some sexual conquest, committing suicide.
The marathon is a form of demonstrative suicide, suicide as advertising: it is running to show you are capable of getting every last drop of energy out of yourself, to prove it… to prove what? That you are capable of finishing. Graffiti carry the same message. They simply say: I’m so-and-so and I exist! They are free publicity for existence.
Do we continually have to prove to ourselves that we exist? A strange sign of weakness, harbinger of a new fanaticism for a faceless performance, endlessly self-evident.”
― Jean Baudrillard, America

“We must accept our pain
Change what we can
and laugh at the rest”
― Camille Paglia

“‎...minun mielestäni nykyinen teatteri vain pelkkää rutiinia, ennakkoluuloa. Kun esirippu nousee ja nuo suuret kyvyt, pyhän taiteen papit ja papittaret, esittävät kolmiseinäisessä huoneessa iltavalaistuksessa miten ihmiset syövät, juovat, rakastavat, kävelevät, miten kantavat pukuaan, kun he halpahintaisista kuvaelmista ja korulauseista koettavat onkia esiin moraalia — pientä, helppotajuista, kotioloissa tarvittavaa moraalia, kun minulle tuhansien eri muunnosten muodossa tarjotaan aina vain yhtä ja samaa, yhtä ja samaa, yhtä ja samaa — niin minä juoksen pakoon, juoksen pakoon kuin Maupassant Eiffel-tornia, joka pusersi hänen aivojaan lattaudellaan.”
― Anton Tšehov, Neljä Näytelmää

“Dance first. Think later. It's the natural order.”
― Samuel Beckett