Martta

“It was at this time that I was reminded of the chain of support that keeps a sufferer afloat—the person at the core of a crisis needs the support of their family and best friends, while those people need support from their friends, partners, and family. Then even those people twice removed might need to talk to someone about it too. It takes a village to mend a broken heart.”
― Dolly Alderton, Everything I Know About Love

“On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka lähtevät ja niitä jotka jäävät. Lähteneet kaipaavat aina takaisin sinne, mistä repäisivät itsensä irti. He palaavat käymään, kertoilevat elämän kummallisuuksista ja samalla toivovat, etteivät paikoilleen jääneet koskaan muuttuisi. Että pysyisivät aina juuri tuollaisina, joiden luo voisi palata muistelemaan kadonneita viattomuuden aikoja. Paikalleen jääneet muuttuvat niin hitaasti, etteivät he näe liikettä itse. Ainoastaan lähteneet huomaavat kyläillessään, ettei lapsuutta enää ole. Olohuoneiden tapetit ovat kellastuneet, kielen sanatkin toiset kuin lapsuudessa. Yhdet lähtevät ja toiset jäävät, ja kummatkin kadehtivat toistensa osaa. Molemmat kaipaavat menneeseen.

Kuopukset ovat niitä, jotka jäävät. Isommat tyhjentävät huoneensa, nostavat laukut autojen perään ja suuntaavat toisiin kaupunkeihin, mutta nuorimmat jäävät eivätkä enää pääse tarinoihin mukaan. Ja kun he viimein lähtevät, ovat isot ja kaiken kokeneet, nähneet maailman, valmistuneet ja hankkineet lapset. Tietävinä hymyillen he katsovat nuorinta, joka juuri on aloittamassa oman matkansa siihen maailmaan, jota vielä luulee kiinnostavaksi. Kun isommille yrittää kertoa rakkaushuolensa, valmistumisen riemun tai eroamisen haikeuden, ei ymmärrä selittävänsä sellaista, mille toisen elämässä on jo valmiina sanat, lauseet ja ajatukset. Lähteneet tietävät jo, että ensirakkauden merkitys on siinä, että sitä vasten peilataan kaikki pienemmät. Heille on jo selvää, että erot ovat tärkeämpiä kuin ne suhteet, jotka kestävät. He jo ymmärtävät, että ne ovat viivoittimia, joiden avulle vedetään rajat itsen ja maailman välille.”
― Tommi Kinnunen, Lopotti

“Walking around, even on a bad day, I would see things—I mean just the things that were in front of me. People’s faces, the weather, traffic. The smell of petrol from the garage, the feeling of being rained on, completely ordinary things. And in that way even the bad days were good, because I felt them and remembered feeling them. There was something delicate about living like that—like I was an instrument and the world touched me and reverberated inside me.”
― Sally Rooney, Beautiful World, Where Are You

“What if the meaning of life on earth is not eternal progress toward some unspecified goal—the engineering and production of more and more powerful technologies, the development of more and more complex and abstruse cultural forms? What if these things just rise and recede naturally, like tides, while the meaning of life remains the same always—just to live and be with other people?”
― Sally Rooney, Beautiful World, Where Are You