Tea

“These arguments bring to mind the long-running “My Strength Is Not for
Hurting” campaign by Men Can Stop Rape, an admirable project led by
feminist men but also an example of the fact that, apparently, one of the
most effective strategies for getting straight men on board with profeminist,
antirape messages is giving them space to celebrate their masculinity in the
same breath. From a queer perspective, this is one of the more discouraging
elements of the heterosexual tragedy: when straight men move toward
feminism, they almost always do so in ways that prop up the gender binary
that causes their problems in the first place! Straight men’s feminism—
when anchored in gender-essentialist ideas about “real manhood”—also
relies on the emotional labor of straight women who are compelled to
celebrate and reward men for putting their “masculine energy” or “male
strength” to a nonviolent use.”
― Jane Ward, The Tragedy of Heterosexuality

“Met je dood eindigt het leven, maar nooit de relatie die je met iemand hebt. Onze relaties sterven nooit, onze lichamen sterven. Je kinderen blijven je kinderen, je partner blijft je partner en je vrienden blijven je vrienden, ook al is je leven ten einde. Sterven is verhuizen naar he hart van de mensen die je dierbaar zijn,”
― Manu Keirse, Als ik er niet meer ben

“Miksi entinen pääministeri "heruttaa"? Onko se väärin? Onhan naisten vapautumiseen aina liittynyt sekä naisellisuuden että seksualisuuden korostaminen, sen ottaminen omiin käsiin. Madonna, Spice Girls, Britney Spears, Taylor Swift, Miley Cyrus, Erika Vikman. Yhä uudelleen joku tunnettu nainen riisuutuu alastonkuviin "rohkeana tekona". Jos ennen nainen oli halun kohde, nyt hän on halun lähde, bosslady, joka päättää itse.”
― Salla Vuorikoski, Sanna Marin - Poikkeuksellinen pääministeri

“Olen miettinyt, että myös niin kutsuttujen oppineiden maailmassa on paljon sellaista, josta sietäisi oppia pois. Italialainen kirjailija Natalie Ginzburg kirjoittaa tekstikokoelmassa La Piccole Virtú, että raha, menestys ja erilainen suorittaminen ovat pieniä hyveitä. Lopulta eivät niin kovin tärkeitä. Suuria hyveitä ovat sellaiset, joilla ei ole rahallista arvoa. Ehdoton välittäminen. Ihmisen arvostaminen ihmisenä hänen suoritteidensa sijaan.

Hän kirjoittaa myös, että palkitseminen ja rankaiseminen ovat petollisia käsitteitä, koska niin usein todelliset sankariteot jäävät palkitsematta ja kaikkein vakavimmat rikokset rankaisematta. Monesti häikäilemätön käytös palkitaan. Ei kannata odottaa palkintoa hyvästä, hän kirjoittaa, mutta silti hyvää pitää rakastaa. Miksi? Sitä ei voi selittää. Näin vain on.

Filosofien vuosituhantisista ponnisteluista huolimatta tällainen ajattelu on jäänyt julkisesta puheesta lähes täysin. Hyveen käsite tuntuu pölyttyneeltä ja vanhanaikaiselta, joltain, joka jäi viimeistään 1900-luvun alkuun, sinne, missä asioiden piti ratketa lopullisesti. Täällä me koulutetut, keskiluokkaiset ihmiset kilpailemme keskenämme pienissä piireissämme emmekä kirjaimellisesti ympärillä palavasta elämästä huolimatta näe, että maailma on yhteinen eikä muuta vaihtoehtoa ole.

Aivan kun me sekularisaatiokehityksen myötä olisimme perustaneet uuden uskonnon, jonka jumala olemme me itse. Se on harhaoppi. Jokainen on osa rihmastoa, syvässä ja syvällisessä riippuvuussuhteessa toisiin. Siksi ajattelen, että viime kädessä se, mitä haastattelemilleni naisille on Suomessa tapahtunut, on yhteinen asia, ja kertoo monista arvoista ja asenteista, joita ei haluttaisi myöntää olevan olemassa.”
― Sonja Saarikoski, Naisvangit