Tea

“I, myself, have used this approach in large “Introduction to Gender and Sexuality Studies” classes, suggesting to straight male students that if for no other reason, they should at least embrace feminism because doing so will result in better heterosexuality—more authentic relationships with women and better sex based on women’s enthusiastic interest, rather than women’s placating and ambivalent consent. But I don’t feel good about this approach; I want men to be feminists because they value women’s humanity, because they identify with women, and because they see that the gender binary is a historical, political-economic, and cultural invention that has caused no end of suffering for women and also for themselves. When men extend empathy and subjectivity to women out of self-interest, to grease the wheels of sexual access or to continue receiving women’s emotional labor, this makes no intervention into men’s profound sense of entitlement to women’s bodies and women’s love, nor does it pose any challenge to men’s unrelenting attachment to their own masculinity as the core of their identity, the foundation of their goodness, the basis on which they connect with other men, and the primary contribution they think they’re making to the world.”
― Jane Ward, The Tragedy of Heterosexuality

“In the lecture halls September passed as if we were in a trance. No one talked about literature or historical Balt grammar. Everyone – lecturers and students – behaved as if set free from imprisonment. The only thing that mattered was what was happening outside. The mighty Soviet monolith was tottering, collapsing, and no one could tell if the consequences would be the devastation of an earthquake or as it was in the Bible when God created a new, beautiful world out of nothing. Would it be a paradise or hell?”
― Nora Ikstena, Soviet Milk

“Dominique elehti minulle välillä kopistaan. Hän painoi käden sydämelle. Minä en vastannut eleeseen. Tuliko ele mieheltä, jonka kanssa olin kuvitellut eläväni? Annoin hänen upota syöveriin, johon hän oli meidät syössyt. Jouduin puolustusasianajajien tulitukseen, he syyttivät minua siitä, että tuin ja suojelin monsieur Pelicot’ta. Yksi heistä sanoi, että tuijotin häntä koko ajan, toinen lisäsi että ”olin epäilyttävä”. Minä en missään tapauksessa suojellut Dominiquea, hänen pelinsä oli pelattu, hän ei enää tekisi rikoksia, ei minua eikä ketään muutakaan kohtaan.

Minä suojelin ainoastaan muistoja, siivuja meidän elämästämme, koska joskus tulipalon jälkeen pystyyn jää seiniä. Ne saattavat olla mustia ja hiiltyneitä, mutta ne seisovat pystyssä, ja niistä voi erottaa portaiden rippeet, vaihtamista kaivanneen tapetin kuviota ja askelten ja yhteisten hetkien kaiun. Sellaista minun mielessäni liikkui, minä hain tuhkasta jäänteitä, en suostunut menettämään kaikkea, taistelin sortumista, omaa sortumistani vastaan. Jos minulta olisi riuhtaistu pois elämäni viimeiset viisikymmentä vuotta, se olisi tarkoittanut etten ollut ollut olemassa. Se olisi tarkoittanut että olin kuollut.”
― Gisèle Pelicot, A Hymn to Life

“Miksi entinen pääministeri "heruttaa"? Onko se väärin? Onhan naisten vapautumiseen aina liittynyt sekä naisellisuuden että seksualisuuden korostaminen, sen ottaminen omiin käsiin. Madonna, Spice Girls, Britney Spears, Taylor Swift, Miley Cyrus, Erika Vikman. Yhä uudelleen joku tunnettu nainen riisuutuu alastonkuviin "rohkeana tekona". Jos ennen nainen oli halun kohde, nyt hän on halun lähde, bosslady, joka päättää itse.”
― Salla Vuorikoski, Sanna Marin - Poikkeuksellinen pääministeri