ISKTR

“Naispotilas N soitti kirjoittajalle kertoakseen tarinansa: ”Olin nuorena töissä professorin kotiapulaisena. Töitäni lisättiin ja lopulta en niitä kaikkia jaksanut hoitaa, vaan väsyin liiaksi ja jäin sänkyyn makaamaan. Professorin rouva otti yhteyttä äitiini, joka toimitti minut Hattelmalan mielisairaalaan, vaikka en ollut mielisairas, vain väsynyt. En ollut ehtinyt pitkääkään aikaa olla potilaana, kun eräänä iltana hoitajat halusivat ajaa hiukseni. Ymmärsin, että kyse oli aivoleikkaukseen joutumisesta ja säikähdin sekä yritin kieltäytyä. Minun mieltäni ei kuitenkaan asiassa kuultu, äidiltäni oli kysytty jotakin. Aamulla minut nukutettiin ja heräsin side pään ympärillä, haavat ohimolla. Kesti pitkään, ennen kuin ymmärsin mitä minulle oli tapahtunut. Jouduin olemaan mielisairaalassa kymmenen vuotta. Leikkauksessa katkaistiin ilmeisesti unihermot, koska sen jälkeen en ole kyennyt kunnolla nukkumaan. Minusta on leikkauksen jälkeen tuntunut, että olen jotenkin erilainen kuin muut. Eniten minua on loukannut se, että minulta ei kysytty.”
― Risto Vataja, Lobotomia : taustatietoa ja selvitys leikatuista potilaista Suomessa 1946-1969

“Suokaa anteeksi, mutta minun on nyt mentävä, jotta ehdin irstailla kyllikseni ennen kuin kuolen.”
― Hannu Rajaniemi, The Quantum Thief

“Apinamies ikävystytti minua loppujen lopuksi. Se oletti olevansa viiden sormensa ansiosta minun vertaiseni ja lörpötteli minulle kaiken aikaa mitä joutavinta soopaa. Yksi puoli siinä huvitti minua hieman: sillä oli loistava kyky muodostaa uusia sanoja. Se luullakseni uskoi, että mitääntarkoittamattomien sanojen lörpöttely ilmensi puheen syvintä olemusta. Hän kutsui sitä ”isoksi ajatteluksi”, vastakohdaksi ”pienelle ajattelulle” – tavallisten arkisten asioiden käsittelylle. Aina kun lausuin jotain, mitä se ei ymmärtänyt, se ylisti minua vuolaasti, pyysi minua toistamaan sen, opetteli ulkoa ja hoki sitä uudestaan ja uudestaan – pari sanaa väärin siellä täällä – kaikille säyseimmille eläinihmisille. Mitään selkeää ja ymmärrettävää se ei pitänyt missään arvossa. Kehittelin jonkin verran varsin erikoista ”isoa ajattelua” varta vasten apinamiehen käyttöön. Uskon nyt, että se oli älyttömin otus, minkä olen nähnyt; sille oli sille oli kehittynyt mitä mainioin inhimillisen typeryyden asteikko, ilman että se oli menettänyt hitustakaan apinan luontaisesta päättömyydestä.”
― H.G. Wells

“Mun suullan on vissi joku syöny kissanpaska.”
― Väinö Linna