Sami Sundell

“... jokainen aika luo oman käsityksensä lapsesta ja lapsen tarpeista. Pikemminkin kuin tietoon käsitys lapsesta pohjaa senhetkiseen yhteiskunnalliseen tarkoituksenmukaisuuteen eli siihen, minkälainen käsitys on parhaiten sopusoinnussa aikuisten senhetkisen elämäntavan ja arvojen kanssa. Käsitys lapsesta muuttuu sen mukaan, mikä on aikuisen kannnalta tarkoituksenmukaista.
[...]
Aikuisen on helpompi muuttaa käsitystään lapsesta elämäntyyliinsä sopivaksi kuin elämäntyyliään lapseen sopivaksi. Koska aikuinen ei kuitenkaan halua syntyvän ristiriitaa lapsesta olevan tiedon ja omien ratkaisujensa välillä, hän mieluummin muuttaa käsitystään tiedosta.”
― Liisa Keltikangas-Järvinen, Pienen lapsen sosiaalisuus

“Päiväkodin paraskaan hoidon laatu ei [siis] pystynyt antamaan vuoden vanhalle tai sitä nuoremmalle lapselle riittävää emotionaalista turvaa. Sen ikäiselle lapselle vähän heikompikin koti on emotionaalisesti turvallisempi kuin laadukas päivähoito huolella suunniteltuine interventio-ohjelmineen kodin ulkopuolella.”
― Liisa Keltikangas-Järvinen, Pienen lapsen sosiaalisuus

“Aivojen kortisolitaso on yhteydessä lähes kaikkeen pienen lapsen kehitykseen. Se vaikuttaa oppimiseen, muistamiseen, emootioiden ja affektien hallintaan ja käytöksen kontrolliin. Kortisolitaso vaikuttaa myös somaattiseen terveyteen.
Aivojen tiedetään kehittyvän voimakkaasti ensimmäisten ikävuosien aikana, ja korkean kortisolitason on todettu haittaavan aivojen kehitystä.
[...]
Päivähoidon kehittämispaneelissa yksi osanottaja esitti kysymyksen, miksi kaikki vanhemmat haluavat nykyään sosiaalisia lapsia. Eikö kukaan enää halua älykkäitä ja oppimiskykyisiä lapsia? Ryhmään liittyminen ei ole 1-3-vuotiaan kehitystehtävä, mutta älykkyyden kehittyminen ja oppiminen sen sijaan ovat.”
― Liisa Keltikangas-Järvinen, Pienen lapsen sosiaalisuus

“Fabes osoitti myös, että tytöt ja pojat leikkivät eri tavoin. Pojat leikkivät enemmän keskenään ja usein suurissa laumoissa, kun taas tytöt leikkivät enemmän yhden toverin kanssa ja aikuisen ohjauksessa. [...] Sen seurauksena Fabesin mukaan pojat jäivät sosiaalisessa kehityksessä enemmän omilleen, ja heidän ongelmansa ohjelmoituvat jo varhain. Tytöt sen sijaan saivat enemmän aikuisen ohjausta sosiaalisten taitojensa kehittymiseen.”
― Liisa Keltikangas-Järvinen, Pienen lapsen sosiaalisuus