Status Updates From Tähtikirkas, lumivalkea

”Olen aina rakastanut hiuksia poskella, niiden hidasta liikettä, jo lapsesta asti. He rakastivat minua ja siksi en koskaan ymmärtäisi heitä. Mutta minä olen kaukana, kauempana kuin olen koskaan ollut. Tämän kauemaksi ei voi pudota aikaan.”

Poimin näitä lauseita kirjan sivuilta muistiin, ja niitä näyttää riittävän.

”Kirjoitan, luen, ja muka tiedän, mutta miksi en silti koskaan opi?”

Samaistun

”Mutta eksyneen on hyvä kulkea toisen eksyneen kanssa, ainakin hetken. Sitten ajattelin, että ihmisessä on monta ihmistä samaan aikaan. Yksi on esillä ja muut piilossa. Ja siitä, kuka minä hänen kanssaan olin, kummallista kyllä pidin.”

”Ehkä olen pelännyt, että muistot kuluvat, jos niitä liikaa hypistelee; että ovat liian ohuita ja hohtavat vasta kun on hyvin pimeää. Mutta jotenkin tämä kirjoittaminen lohduttaa, auttaa todistamaan, että kaikki tapahtui ja oli totta.”

Haluan lukea niin monet lauseet ja kappaleet uudestaan ja uudestaan.

”äiti sanoi joskus, että jokaisessa huoneessa pitää olla kukka, jotain elävää, varjeltavaa, jotain minkä pelkää kuolevan”

pidän kirjoitustyylistä ja päiväkirja muodossa kirjoittamisesta. toiveeni ovat korkealla.