Onneli’s Reviews > Kaksi tornia > Status Update

Olisi hauska toisaalta kuulla runot alkuperäiskielellä. Tolkien hulluus tuli kyllä ihan yllättäin. Minun piti lukea aivan muita kirjoja. Mutta nämä vievät niin ihanasti ajatukset arjen huolista ja tarjosi juurikin: recovery, escape and consolation, joita Tolkien sanoi fantasian tarjoavan.

Ovathan nämä edenneetkin aika vinhaa vauhtia. Santeri Kinnusen on lukenut nämä niin hyvin Celiassa. Haaveilin aluksi kuuntelevani tämän englanniksi, ehkä jollakin sointuvan miehekkäällä äänellä luettuna, mutta tuo Kinnusen äänten kirjo miellytti enemmän, kuin Audiblen versio. Varsinkin Klonkku on aivan mahtava.

Aloin hiukan puutua taisteluiden temmellykseen ja mietin, että sarja tai kirja saa ehkä.jäädä tähän, mutta kun loppu oli niin jännittävä. Sam on nyt keskiössä ja kaikki tuleva auvo, jota muistan huonosti, on viimeisessä osassa niin kaipa se on ihan mahdoton lopettaa nyt...

Olipas jännittävä loppu. Hauskaa miten tärkeässä osassa kieli ja sanat ovat tarinan joka vaiheessa ja runot ja laulut, vaikka tässä osassa niitä ei tainnut olla yhtä paljon kuin edellisessä. Tom Bombadil ja Puuparta ovat ehdottomia lempparihahmoja ja Sam. Mutta vaikka tässä on monia glorifioituja sotureita, kukaan ei tee yhtä suurta vaikutusta kuin Lewisin Riipitsiip Narniassa.

Sam on valmis kuolemaan Frodon puolesta ja Frodo on alentuva.

Frodon ja Samin puhetapa ovat aika ärsyttäviä. Frodo puhuu kuin joku viktoriaanisen novellin sivuilta karannut aatelismies ja Sam hänen tyhmä, nöyrä palvelijansa. Poissa on Bilbon kodikas toverillisuus. Näiden puhetapaa on vaikea yhdistää ystävyyteen ja siihen mitä on kerrottu hobiteista ja Konnun oloista.