Väinö Linna > Quotes

“Liberty medals...Are they trying to bribe me with coloured ribbons? I wouldn't kill a man for one of those things. Or go and be killed. Any shooting I do is to save my own life, and not for a ribbon and a hunk of bronze. [says Mäkelä]”
― Väinö Linna, The Unknown Soldier

“Asialliset hommat suoritetaan,muuten ollaan kuin Ellun kanat.”
― Väinö Linna

“Returning to life was not easy, for joy had to find its long unused paths again.”
― Väinö Linna, The Uprising

“Et sie minnuu tunne? Mie olen Rokan Antti. Pienmaanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Kuule, vänskä. Mis sie tarviit oikein hyvää miest? Täs siul on sellanen.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“In the beginning there were the swamp, the hoe - and Jussi.”
― Väinö Linna, Under the North Star

“Mun suullan on vissi joku syöny kissanpaska.”
― Väinö Linna

“Niin. Riihen taka ne aina häviää... Riihen taka meiltä hävitään kun lähdetään... Kapinaan taikka sotaan, ammuttavaksi taikka työhön... Mihinkä kullonkin mennään...”
― Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1–3

“Hietanen ärtyi myöskin:
– Ei jumalaut! Mää en millään lakkaa ihmettelemäst millai mies pitä kaiken romun takanans. Kuin helvetin taval sitä voi oikein rakasta rätejä ja lumpui. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrän, mut kuin helvetin taval? Ei, mää olen mahdottoman hämmästynyt. Mää ihmettelen oikein kauhiast tämmöst ja olen niinkun klavul päähä lyöty.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“– Koskela mihi sie määt? huuteli Rokka.
– Jerusalemiin.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“»Suomen pojat! Tulkaa hakemaan leipää!»
– Tu sinä hakeen leipäs päälle voita! khihihi.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Sitten hän kysyi Vanhalalta virallisen tärkeällä äänellä:
– Korpraali Vanhala. Oletteko te lammas vai suomalainen sotamies?
– Minä olen mailman paras metsätaistelija, hihi…
– Niinpä niin. Honkajoki huokasi muka surkean alistuvasti. – Yksi toivo minulla vielä on. Kunpa sota loppuisi ja pääsisi isoon taloon sonniksi.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“One hope I do retain. That the war will end and I will serve as a stud in a great farmhouse.”
― Väinö Linna, The Unknown Soldier

“It seemed as if at least a moment some spring had burst forth in his barren soul.”
― Väinö Linna, Reconciliation

“Vanhala epäröi hetkisen. Sitten hän sanoi:
– Mutta Suomen sotilas vastaa kymmentä ryssää. Khihi.
– Mhiin… Kyllä kai. Mutta mites sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista?”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“– Mikääs tuolla reppujen alla pihisee.
– Poikahan se siellä.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Tulta munille!”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Herra luutnantti. Sotamies Honkajoki A, A ykkönen, ensimmäinen A tarkoittaa etunimeä Aarne, toinen A ja ykkönen tarkoittaa kuntoisuusluokkaa, ilmoittautuu täydennysmiehenä herra luutnantin joukkueeseen. Palvellut aikaisemmin viidennenkymmenennen jalkaväkirykmentin toisessa konekiväärikomppaniassa, haavoituttuaan ollut sotasairaalassa josta HTK:n kautta komennettu tänne, ja ilmoittautuu täten uudelleen sotilastehtäviin, vakaasti päättäneenä uhrata oman sekä sotasairaalassa pullosta saamansa veripalvelun veren isänmaansa ja kansansa vapauden hyväksi.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Mihin täst sitten ollenka lähdetään? Vissi helvetti ast?”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Sinä itse et lapselle anna. Kaik itse syöt, kun noin olet ylen sangia priha.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Otto said: Try to figure out a way to kill us nicely. You can, of course, drop mother into the well, and maybe you could poison me somehow.”
― Väinö Linna, Reconciliation

“Lähestyessään komentopaikalle johtavaa ylämaata he olivat kuulevinaan ammuntaa auton surinan läpi, mutta se ei herättänyt sen enempää heidän mielenkiintoaan. Mäen alla oli tienmutka, ja juuri kun auto ääntyi siitä räsähti tuulilasi sisään. Kuljettaja lysähti ohjauspyörää vasten ja kierähti siitä vaihdetangon viereen kaatuneen lääkintämiehen päälle. Auto törmäsi ojaan ja pysähtyi. Luodit rapisivat korin läpi ja konepellin alta alkoi lepattaa tulenliekki.
Kun Hietanen selvisi töytäisyn aiheuttamasta huumauksesta, hän nousi ylös. Ympäriltä kuului huutoa ja valitusta. Hän hapuili käsiinsä takaoven ja työnsi sen auki. Teko aiheutti uuden luotiryöpyn auton kylkeen. Joku ryömi hänen jaloissaan ja huusi:
- Auto palaa... Auto palaa... Auttakaa ulos...
- Misä kuljettaja ja lääkintämiäs? huusi Hietanen.
- Kuolleet. Auta...
Hietanen työnsi miehen ulos ja hapuili takaisin auton etuosaan huutaen:
- See ko ei pääs ulos ottako mnuu kärest! Mää verä. Mut nee ku pääsevä tulkko itte. Auton taka kaik!
Joku tarttui hänen ojennettuun käteensä, ja vaikka ponnistus aiheutti viiltävän kivun hänen päässään, veti hän miestä pitkin auton lattiaa. Tämä huusi ja voihki, kun haavoittunut lantio laahasi lattiassa. Haavoittuneita oli ollut kuusi, mutta näistä oli kaksi edessäollutta kuollut samasta suihkusta kuin kuljettaja ja lääkintämieskin. Vetäessään miestä ulos kuuli Hietanen, miten viimeinen henkiinjääneistä huusi apua:
- Auttakaa minua... Auto palaa... Minulla ei ole jalkoja... En pääse...
Huuto tukehtui yskintään, sillä auto alkoi olla täynnä savua. Hietanen pääsi peräovelle haavoittuneen kanssa ja huusi:
- Mää tulen koht. En mää jätä...
Ensimmäiseksi ulospäässyt mies oli sama alokas, joka auttaessaan Hietanen oli haavoittunut ja joka oli ollut jänen kanssaan auton perässä. Hän oli oikeastaan paremmassa kunnossa kuin Hietanen, mutta niin järkyttynyt, ettei kyennyt ajattelemaan toisia, vaan koetti päästä ryömimällä auton taakse suojaan. Tarkasti päähän tähdätty laukaus katkaisi kuitenkin pakomatkan.
Kun Hietanen sai toisen miehen ovelle, hän laskeutui autosta ja veti miestä ulos. Mies alkoi äkkiä hätäisenä huutaa:
- Kumarru, kumarru... Se näkee... Tuolla...
Enempää hän ei ehtinyt. Suihku iski oviaukolle ja mies jäi siihen. Hietanen kaatui hiljaa kyljelleen. Pitkän aikaa tutisi ruumis, kun konekiväärisuihku hakkasi sen reikiä täyteen. Kersantti Urho Hietanen oli tavallisen suruton poika.
Auto paloi kohisten ja räiskähdellen. Pitkän aikaa kuului sen seasta tukahtunutta yskintää ja huutoa:
- Tulkaa auttaan... Mitä varten te jätitte? Eikö kukaan kuule? ... Minä palan. Viltti on tulessa...
Jonkun aikaa kuului yskintää, kunnes se muuttui villiksi karjunnaksi. Ensin tuli suoraa huutoa pitkän aikaa, mutta sitten se selkiytyi sanoiksi:
- Minkä te perkeleet menitte? Minä palan... Tuokaa konepistooli. Minä tapan teidät. Minä tapan kaikki...
Tuli sähähteli. Ääni tukahtui yskinnäksi ja muuttui lopulta rukoilevaksi vikinäksi:
- Älkää... älkää... tää on punainen risti... Hyvät ihmiset... älkää enää... Minä olen tulessa... enää... Tää on punainen risti...
Sitten ääni hukkui liekkien rätinään. Kesäisen iltapäivän kirkkaassa sinessä soivat pommilaivueiden urut. Etelässä, Laatokalla päin, jytisi rumputuli.”
― Väinö Linna

“Hän hymähti pari kertaa katkerasti, ei niinkään paljon valtiollisesta vihasta kuin sen vuoksi, että hänen kengässään oli hiekkaa, eikä hän voinut jäädä poistamaan sitä, koska olisi jäänyt toisista liian kauas.”
― Väinö Linna, The Unknown Soldier

“Kattoka poja! Mää olen lentokone.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“– Kuka täällä ryssää puhuu?
– Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“– Ois tässä ollut päivä aikaa keittää se kypsäksi asti, sanoi Rahikainen pakkiinsa katsellen. Siellähän herne toveria etsii, mutta turha on työnsä.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Rokkahaa mie. Antero on etunim. Antiksihaa minnuu on sanottu koko ikän, ja niin mie sanon itekkii.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“– Olis ny vielä kaaripyssyskin, khihihi…
– Hjaaha. Mutta kun se perkeleen puskaryssä, anteeksi, pensasneuvostoliittolainen, pääsi sinne aseman sivuun… Siinä minä kärsin tämän sodan raskaimman tappion.
Priha kääntyi jälleen nuotioon päin ja sanoi sitä puhallellessaan:
– Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni sisukas Suomi.”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Mut mikä hitto tuol? Mitä hyö raahaat? Onk hyö tappant Koskelan?”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio

“Hakkaa päälle pohjan poika!”
― Väinö Linna, Sotaromaani: Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusversio