Maanantai 12.2.2024

Herätys klo 6.20 ja sitten kasilta alkaa kirjailijan arkiviikko, kuten jokaisena aamuna. Kahvia kaksi mukia, sillä pääsee liikkeelle.

Ensin somemainoksen tekeminen omalle yritykselle, muutama editointikierros ja mainos kollegalle eteenpäin.

Teen muutamia korjauksia työn alla olleeseen käsikirjoitukseen ja laitan sen Kustantamo Uljaaseen luettavaksi.

Asiakastapaaminen käsikirjoituksen tiimoilta. Juttelemme tunnin zoomissa käsikirjoituksen ansioista, joita onkin paljon. Palaverin lopuksi sovitaan seuraava  summittainen ajankohta tapaamiselle. (laskutettavaa työtä)

Teen laskut kahdelle kirjatilaukselle ja pakkaan lähtevät tuotteet valmiiksi. Samalla lähtee liikkeelle myös näytekirja. (laskutettavaa myyntiä)

Illalla oleva ohjaustapaaminen siirtyy viikolla eteenpäin. Työpäiväni päättyy kello 14, minulla ei ole mahdollisuutta tehdä pidempään töitä ellen hanki työhuonetta jostakin.

Taiken sillanrakentajat-tapaaminen eli verkostoitumistilaisuus on loppuillan ohjelmassa. Lähden kolmen jälkeen ja palaan kahdeksalta. Illalla on hivenen tuohtunut olotila, taiteen rahoituksen tilanne ei ole mieltäylentävä.

Kollegan kansa viriää mahdollinen kehitysidea Kettukoskelle.

Kirjoitettua kaunokirjallisuutta: puoli tuntia
Verkostoituminen: matkoineen viisi tuntia

Tiistai 13.2.2024

Nuoriso koulureissuun kasiin mennessä. Kahvia ja hellan lämmittämistä. Kirjaan to-do-listaan useamman pienen homman, jotka hoidan: maksan kulttuuriyhdistyksen yhden palkkion ja nakkaan eteenpäin kaksi Finnconin ohjelmasuunnitteluun liittyvää viestiä. (vapaaehtoistyötä)

Kuittausta ei tule kustantamo Uljaasta, ehkä viesti on kuitenkin mennyt perille. Monet kollegat ovat valitelleet, että tututkaan kustantajat eivät vastaa välttämättä yhteydenottoihin edes sanoilla ”Kiitos, sain viestin”. Olisi oman postauksensa aihe kirjoittaa siitä, miten millään muulla alalla yhteistyökumppaneita ei kohdella samalla tavalla kuin kirjailijaa välillä kohdellaan.

Kettukosken taitto esiin ja korjauksien tekemistä, tavutuksien fiksaamista. Taitto alkaa olla aika loppuvaiheessa, mutta kun korjaamisen tielle lähtee niin korjattavaa löytyy. Samalla tulee mietittyä myyntisuunnitelmaa ja tapahtumia, jonne kirjan kanssa voisi lähteä. Päivitän asianmukaista suunnitelmadokkaria.

Kurssilaisen henkilökohtaisen palautteen lähettäminen sähköpostitse. (laskutettavaa työtä)

Kello 9-12 kirjoittajamiitti zoomissa, lyhyt palautekeskustelu, taiton korjaamista. Ajatus karkaa tuotekehittelyyn ja oman yrityksen palvelujen kehittämiseen. Siinä samassa tulee laitettua edellispäivän ruokajämiä nassuun. Kettukosken taitto lähtee toiseen oikolukuun.

Eilisiltainen herättää keskustelua Whatsapp-ryhmässä ja nakkaan kasaan ajatuksia aiheesta.

Kustantamo Oivan edustajan kanssa sovimme lyhyesti messuyhteistyöstä: vierekkäisille myyntipöydille, eikös?

Vaihdan kollegan kanssa sähköpostitse käsikirjoituksia: aiomme lukea kässärimme päittäin ja antaa palautetta.

Nuoriso palaa kahden jälkeen ja työpäivä käytännössä päättyy siihen. Laitan ruokaa ja selitän kaupallisen median ja verorahoitteisen YLE:n eroa suhteessa siihen, miksi Window95-miehen Microsoft-kytkös saattaa olla EBU:lle este, vaikka se ei sitä ole Microsoftille.

Neljän jälkeen karkaan kutomaan villahametta kansalaisopiston tiloihin. Kangas etenee 40 senttiä. Maali häämöttää jo, loimen loppu näkyy.

Kustantamo Pirtsakka laittaa viestiä kahdesta äänikirjan kansikuvasta. Erinomaiselta näyttää!

Kirjoitettua kaunokirjallisuutta: ei minuuttiakaan
Kirjan jälkihoitoa: kaksi tuntia

Keskiviikko 14.2.2024

Kylläpäs tänä aamuna väsyttää, mutta jaksaa jaksaa.

Aloitan aamulla ”tylsillä” hommilla eli apurahahakemuksilla. Laitan eteenpäin Finncon 2024:n apurahahakemuksen Otavan kirjasäätiölle ja teen WSOY:n hakemuksen pohjan. Fiksaan myös ohjelmahakulomaketta ja laitan hyväksyttäväksi eteenpäin. (vapaaehtoistyötä).

Samalla mietin, että omakin hakemus pitäisi tehdä. Mahdollisuudet saada säätiöiltä ovat pienet, mutta samallahan sitä tulee tehtyä hakemuspohja kevään muita hakemuksia varten. Aion hakea Taikelta viisivuotista, sitä suunnitelmaa täydentelen ja pohdiskelen. Viisivuotisen ongelmana on lähinnä se, mitä hankkeita sisällytän siihen mukaan, kirjoitettavista tarinoista ei ole vuosiin ollut pulaa.

Vaihdellaan kollegan kanssa kirjojen kansikuvia. Hienoa nähdä, että projektit etenevät.

Tänään aloitan ison asiakastyön. Pääsenkin siinä jonkin matkaa eteenpäin, mutta on pieniä mutkia matkassa. Ensin tulee sähkökatkos, jonka vuoksi harhaudun lämmittämään takkaa. Yläkerran toimistotyöläinen hakee aggregaatin ja pihalla alkaa pöristä. Kun sähköt palaavat, pidän ruokatauon ja huomaan, että hitsinpitsi, täällähän oli tämän Oskar Öflundin hakemus. Sitä siis miettimään.

Hakemus vaatii tietokirjan synopsiksen fiksailua ja hakemustekstin kirjoittamista, ja sitten pitää myös jonkinmoisen arvosteluportfolion tekemistä. Tämä kun on taas ihan erilainen haku suhteessa edellisiin.

Okei, asiakastyö etenee noin kuusi sivua, hyvä aloitus. (laskutettavaa työtä)

Klo 13 vieteri loppuu, päätä alkaa särkeä. Teini tule kohta ja on lähdettävä Mikkeliin hoitamaan pakollisia asioita. Kuuden jälkeen takaisin ja sitten onkin pakko mennä iltapäiväunille, koska lusikat hukkuivat lumihankeen. Puolen kasin aikaan olen taas elossa, ja jatkan kahden apurahahakemuksen kanssa, toinen yhdistykselle, toinen itselle.

Kirjoitettua kaunokirjallisuutta: ei minuuttiakaan

Torstai 14.2.2024

Aamu alkaa auto-ongelmilla. Verenpaine on jo korkealla ennen yhdeksää, mutta tasoittuu sitten normaaliin arkikoomaan.

Teen kevyttä hommaa eli luen kaikenlaista sekalaista ja samalla pohdin viiden vuoden työsuunnitelmaa. Kaivan tietokoneelta keskeneräisiä käsikirjoituksia. Niitähän riittää. Muutamia kirjaan ylös ihan tosissani:

Scifiromaani 1: 56 sivua tehty (kannattaa sisällyttää työsuunnitelmaan, jäi jumiin mutta alku on jo kasassa)
Realistinen nuortenkirja 1: 13 sivua tehty (kannattaa sisällyttää työsuunnitelmaan, kirjoitan tätä parhaillaan sivuraiteella)
Urbaani fantasia 1: 61 sivua tehty (kannattaa sisällyttää työsuunnitelmaan, tästä tulee hyvää romantasiaa…)
Nuortenkirja 2, jatko-osa: synopsis olemassa
Mytologiatarina: 7 sivua

Nuo ovat ne ehkä varteenotettavimmat tapaukset. Sitten on todella pitkään koneella maatuneita tapauksia ja hetken mielijohteesta tehtyjä luonnoksia:

Scifikirja 2: 24 sivua tehty – idea ja paljon mielikuvia ja kohtauksia päässä, mutta…
Nuortenromaani 2: 21 sivua ja jonkinmoinen idea
Nuortenromaani 3: 12 sivua ja synopsista

Ja onhan siellä koneella muutakin, ehkä 5 tekstiä, mutta en nyt luettele tässä, koska ajatushorisontti karkasi jo.
Ongelma noiden kaikkien kanssa on se, että niille ei ole kustantajaa, joten ei myös ole vetovoimaa, joka saattaisi minut kirjoittamaan. Olen aika fiiliksen pohjalta kaunohankkeeni valitseva tekijä, paitsi jos joku kyselee perään, silloin yleensä tuppaan innostumaan.

Seuraavaksi teen asiakastyötä parin tunnin ajan. Rikkonaista, teen välillä ruokaa ja harhaudun ajattelemaan muuta. Se muu on kyllä tarinallista ja kaunokirjallisuuteen liittyvää.

Työpäivä päättyy klo 13 minusta riippumattomista syistä johtuen. Menen klo 15 maissa kudontaan ja teen viiden tunnin rupeaman. Saan ikuisuusprojektin valmiiksi ja pääsen lopulta vapauttamaan kangaspuut seuraaville tekijöille.

Luen illalla loisteliaan fanficin, jonka kaunokirjallinen taso on kateutta herättävä. Mietin, mitä siitä voisi ottaa opikseen. Ehkä otankin.

Kirjoitettua kaunokirjallisuutta: ei minuuttiakaan
Kaunokirjoittamisen ajattelua: useampi tunti

Perjantai 16.2.2024

Tänään ei sitten varsinainen työnteko erityisesti innosta ja otan kevyesti, koska olen ajatellut tehdä lauantaina jonkin aikaa töitä – edistää asiakashommaa, valmistautua ensi viikon tapaamisiin ja lukea vaihtokässäriä. Teen tunnin ajan aamulla materiaalia ensi viikon kurssitapaamiselle ja menen sitten takaisin nukkumaan. Kissa haluaa kainaloon. Toinen kissa tulee vatsan päälle ja tunnin unien jälkeen olen sitten taas hereillä.

Teen hetken toimeksiantotyötä ja ryhdyn idlaamaan iloisten asioiden parissa. Äänikirjani Riimujen saari ilmestyy Storyteliltä tänään. Teen aiheesta somepäivityksen. Puolitoista vuotta sitten aloitettu työ on maalissa. Äänikirjan kanteen tehty aaltoefekti on hieno.

Kasaan keskeneräisten projektien listan eilisen pohjalta ja laitan senkin someen. Asioiden julkistaminen tekee niistä jotenkin todellisia ja toisaalta käsiteltäviä. Saan hyvän kommentin siitä, että kaikkea ei ole pakko kirjoittaa valmiiksi. Ei olekaan. Luonnollista karsintaa tapahtuu.

Naputtelen yhden työsuunnitelman tekstiä ja valmistaudun jo illan menoihin. Kustantamo Uljas ei koskaan kuitannut sähköpostia. Mietin, onko kysyttävä, vai lukeeko ne nyt sitä siellä. Mietin että voisin myös kontaktoida kustantamoita Uuras ja Sirkeä. Harkitsen asiaa ensi viikkoon.

Kirjoitettua kaunokirjallisuutta: ei minuuttiakaan
Kaunokirjoittamisen ajattelua: kolme tuntia

*

Olen elänyt 20 vuotta 8-16-elämää ja tehnyt siis päivätyötä suht hektiselläkin tahdilla. Pääni on siitä jäänyt asentoon, jossa tämä hyvin keskittymishäiriöiseltä näyttävä asiasta toiseen siirtyminen aiheuttaa toisinaan syyllisyyttä. Toisaalta pääni toimii nykyään juuri näin. Ajattelen paljon asioita ja koneella sitten tapahtuu asioita nopeina purskeina. Työviikkona tämä on tyypillinen, paljon tapahtuu, mutta se ei ole konkreettisesti kaunokirjallisuudeksi muuttuvaa ajatusta.

Ehkäpä seuraavalla viikolla syntyy taas tekstiä?