Kirjoittaminen Quotes

“Jokin ahdistaa rintaani kun kiipeän portaita ylös. Ihmiselämän nurja puoli ammottaa entistä avoimempana minua vasten, ja sitä on entistä vaikeampi kattaa niillä kirjoittamattomilla, vapisevilla sanoilla joita sydämeni aina kuiskaa.”
― Tove Ditlevsen, Childhood

“Kirjailija on nimittäin tunnepitoinen otus, herkkä, hullu, kateellinen, katkera, surkea, hyljätty, korska, kerska, jne. Eikä syyttä. Kirjoittakaapa parikymmentä kirjaa, niin ette ole enää se sama nuori kaunis ihminen kuin joskus 25 vuotta sitten...”
― Veikko Huovinen, Humusavotta: kirjailijan päiväkirja 1974–75

“Kirjoittaminen on yksinkertaisesti jakamista, ei ainoastaan sanojen vaan ennen kaikkea unien jakamista. Ja loppujen lopuksi juuri ne ovat pysyvintä, sillä kun suut mykistyvät ja ruumis väsyy, ihminen näkee yhä uniaan. Niihin hän kerran kokonaan siirtyy.”
― Leena Krohn, Kynä ja kone: ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta

“Saat olla kiihkeä ja tulinen, mutta kiihkosi ja tulesi on valauduttava kiinteään, vakuuttavasti taiteelliseen muotoon, muuten se merkitsee vain sohimista. Harkinnan ja rauhan alta kuultava kiihkeys tekee voimakkaamman vaikutuksen kuin holtiton tunteittensa purkaminen”
― Mika Waltari, Ihmisen ääni: Nöyryys - intohimo

“Suuri kirjailija on ennen kaikkea kertoja ja kuvaaja. Muista nämä. Suuri kirjailija ei ole koskaan saarnaaja, hosuja tai maailmanparantaja.”
― Mika Waltari, Ihmisen ääni: Nöyryys - intohimo

“Vastaan siis kysymykseesi siitä, onko minun aivan välttämätöntä jälleen alkaa kirjoittaa, että rakkauden takia ihminen on valmis erikoisiin tekoihin.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Olen kuullut sanottavan, että kirjoitan fiktiota, mutta itse olen aivan toista mieltä. Itse ajattelen kirjoittavani tosiasioista, jotka ovat niin ihmeellisiä, ettei kukaan voisi niitä keksiä.”
― Leena Krohn

“Se että me osaamme lukea, että mustat merkit voivat syntyä uudelleen merkityksiksi, on ihmisyyden kannalta yhtä oleellinen prosessi kuin luonnon kannalta se mitä tapahtuu fotosynteesissä. Se on sakramentti, jossa vesi muuttuu viiniksi tai leipä eläväksi lihaksi. Tätä on lukutaito: merkitysten ylösnousemusta.”
― Leena Krohn, Kynä ja kone: ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta

“Ei kulu kauaakaan, kun palaan jälleen kotimaahani töitteni äärelle. Tekee mieli syleillä kaikkea näkemääni, niin ikävä minulla on ollut. En ole ennen huomannut, miten kauniita pilvet ovat täällä, miten raikasta on ilma ja jotain viehättävää siinä, miten kalvakat kanssaeläjät kävelevät tyynesti katuja, jonottavat vuorojaan puupaneloiduissa auloissa ja miten erityinen esine on mattopiiska. Ja kuinka mukava on puhua omaa kieltä, kuunnella sen sorinaa, soittaa ystäville ja mennä katsomaan esitystä, jossa ihonvärisiin asuihin pukeutuneet naiset ottavat asentoja teatterisalissa. Erityisesti olen kaivannut työtäni, paitsi itse kirjoittamista myös sellaista tunnetta, että kirjoituksiani odotetaan ja mielipiteitäni kuunnellaan, että sovitulla kellonlyömällä minun tulee olla jossakin tietyssä paikassa mukanani papereita ja muistiinpanoja ja saan tuntea itseni hyödylliseksi. Sanoja voi toki laittaa paperille muuallakin, mutta lopulta ne tulevat todeksi vasta sitten kun ne julkaistaan ja joku ne lukee. Barcelonassa töitäni ei tunneta, ja puheeni siitä, että kirjoitan jotakin, merkitsevät mieheni perheelle lähinnä sitä, että minulla on hauska harrastus, joka on mukava mainita, kun sukulaisia tulee kylään. Mutta Helsinkiin päästyäni otan pyöräni ja ajan halki kaupungin, nautin tuulen suhinasta puiden latvoissa ja menen tapaamisiin, joissa juodaan kahvia ja puhutaan kohtauksista ja dramaturgioista, ja silloin kaikessa piilee tarkoitus, ja tuntuu, että olen onnellinen.”
― Saara Turunen, Järjettömiä asioita