Kuolema Quotes

“Me olimme tehneet yhdessä ihmisen ja nähneet, kun hän kuoli. Joskus minusta tuntui, että meitä yhdisti fyysinen side, pitkä köysi Bostonista Portlandiin asti: kun hän nykäisi omassa päässään, minä tunsin sen. Se seurasi häntä kaikkialle, se seurasi minua kaikkialle, tämä loistava punos joka venyi ja kiskoi muttei koskaan katkennut, ja aina kun liikahdimme, se muistutti meitä siitä mitä emme enää milloinkaan saisi.”
― Hanya Yanagihara, A Little Life

“Kuolleet hautaan ja elävät leivän ääreen.”
― Pentti Haanpää, Lauma : kertomuksia

“Aurinkoisina päivinä istun ulkona uurnasi päällä ja mietin miltä tämä kokeilu sinusta tuntuu. Kun tällä tavalla yritän arkipäiväistää asioita, kun tällä tavalla yritän tunnustella todellisuutta ja sitä että olet nyt harmaana läjänä tässä koivuisessa astiassa ahterini alla, ja minä syön puolukoita päälläsi.”
― Meiju Niskala, Sata kirjettä kuolleelle äidille

“Tuntuu omituiselta, että eronhetkellä ihminen tahtoo olla hyvissä välissä kaikkien kanssa, koskipa ero sitten ajallista tai ijankaikkista hetkeä. Se on sellainen puolisivistyneen ihmisen heikkous, kun hän luulee näillä loppuanteeksipyynnöillään korvaavansa kaikki aikaisemmat ajatukset, puheet ja teot, ja se valtaa eronhetkellä mielen ja kielen. Jos sattuisi niinkuin kuolemaankin, sanottaisiin: "hän kuoli niin kauniisti ja sovussa kaikkien kanssa." - Epäilen muuten, olisiko kuolijasta ollut epäsovun tekijääkään, ja mitä kuolon kauneuteen tulee, muistin karhun, joka ei pyydä keneltäkään anteeksi ja kuolee sentään kauniisti.”
― Sulo-Weikko Pekkola, Ihmisten kiusana

“Voiko se kuolla? Kaikella, mikä kuolee, on ollut jonkinlainen päämäärä, jonkinlainen työ, joka on raastanut sen rikki-”
― Jorge Luis Borges, The Book of Imaginary Beings

“ja jos koko ajan ajattelen kuolemaa
se ei yllätä minua koskaan”
― Heidi Liehu, Lumoava selli

“Ja kun minä hartaasti - voisi jopa sanoa: täynnä rakkautta - uppouduin kuvaamaan muutoksen peruuttamattomuutta, ymmärsin sen, mitä en ollut ennen ymmärtänyt. Ymmärsin, että juuri se sama voima, joka ruokkii meitä ja kypsyttää vähäpätöisistä rääpäleistä väkeviä miehiä ja naisia, käyttää meidät lopulta omaksi ravinnokseen. Kaikki maksetaan takaisin. Se voima kuihduttaa ihmisen ja imee hänen verensä, kukistaa ja tappaa hänet. Ja kuinka voisin syyttää sitä voimaa, sillä kaiken, minkä se ottaa pois, olemme saaneet juuri siltä.”
― Leena Krohn, Ettei etäisyys ikävöisi: 2 kertomusta

“Oikeudenmukaisin asia maailmassa on kuolema. Siltä ei kukaan ole välttynyt. Maa ottaa vastaan sekä hyvät, pahat että syntiset. Sen suurempaa oikeudenmukaisuutta ei maailmassa ole.”
― Svetlana Alexievich, Voices from Chernobyl: The Oral History of a Nuclear Disaster

“On hirvittävän raskasta yrittää päivästä toiseen sulkea silmänsä siltä hirvittävältä tosiasialta, että minä kuolen ja kaikki ihmiset ympärilläni kuolevat myös, sekä ne harvat joita rakastan että ne lukemattomat, joita en tunne.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Muistatko sen päivän viime lokakuussa, kun minulla oli ensimmäisen kerran kauhea päänsärky? Löysin sinut keittiöstä, sinulla oli sellainen uusi kammottava muoviesiliina. Sinä kiedoit heti käsivartesi minun ympärilleni ja silitit minun ohimoitani. Sillä hetkellä minä rakastin sinua suunnattomasti. Esiliinan natina minun syliäni vasten oli kuin liikuttava vastaus siihen kaipuuseen, jota minä silloinkin tunsin. Oli kuin jokin olisi kuiskimalla kehottanut meitä kiirehtimään, lopettamaan ajan haaskaamisen, ja minä olisin halunnut tanssia sinun kanssasi takaovesta ulos puutarhaan, kadulle, kauas horisonttiin. Voi minun rakkaani. Minä luulin että meillä olisi ollut enemmän aikaa.”
― Carol Shields, The Stone Diaries

“On kahenlaisia ihmisiä, jotka pelkää kuolemaa: niitä, jotka pelkää kohdata kuoleman kasvoista kasvoihin", hymyssä Hallan kapeilla huulilla on jotakin lempeää. "Ja niitä, jotka pelkää, ettei kuolemalla ole kasvoja.”
― Sini Helminen, Hurme

“Ihminen ei ole kaikkien mielestä ainoa eläin, joka "ymmärtää" kuolemasta jotakin. Koko-gorillasta on esitetty seuraava viittomankielellä käyty keskustelu (Patterson 1987, s. 191):

Maureen: Minne gorillat menevät, kun ne kuolevat?
Koko: Mukavaan koloon näkemiin.
Maureen: Milloin gorillat kuolevat?
Koko: Vaiva vanha.”
― Leena Vilkka, Eläinten tietoisuus ja oikeudet: Kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa

“Mie haluan, että minut laitethaan makkaahmaan tavaliseen valkosseen pahviarkhuun ko mie en perusta pröystäilemisestä eikä minun arkhuun saa laittaa mithään höpötyksiä. Ei villasukkia eikä kirvestä. Mie haluan maatua maholisimaan hopusta ja muuttua hyväksi ravintheeksi hautuumaan kukile.”
― Rosa Liksom

“Kerran pari vuessa pääsen helpommalla. Silloin kuoleva sannoo, niinko tuo Lahnamäen Eero eilen, että heipparallaa nyt menhään. Siihen mie, että perässä tulhaan.”
― Rosa Liksom

“Ajatus taivaasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä oli yhtä täynnä tyhjää. Siellä olisi kaikki hyvin, kaikki olisivat taas yhdessä ja elämä loputonta. Ja jostakin työntyi kolehtipussi haaveilevan katseen alle.”
― Sami Lopakka, Marras

“Kuolema oli hyvä muistaa joka päivä, mutta tuskin sitä jouduttaa tarvitsi. Se tulee kyllä, varmasti tulee. Tulee kuin kesä.”
― Sami Lopakka, Marras

“Tulee kuin varas
kuin äiti tiskiluutu kädessä
keskelle elämää
lähtö.”
― Niilo Rauhala, Tähän päättyy kesä

“Kuolema riistää meiltä ihmisen kokonaan
ja antaa hänet meille kokonaan.”
― Lassi Nummi

“Ei ketään pysty vahtimaan koko elämää.”
― Antti Halme, Metalliveljet ristiretkellä

“Yritin miettiä, montako kertaa elämässään se oli ollut bussissa, ehkä kokemus olisi sille jännittävä, vielä elämän viimeisillä metreillä. Ehkä se tapaisi bussissa toisen koiran jolle se heiluttaisi häntää, tai lapsen joka ilahtuisi, hauva, tarttuisi sitä kuonosta ja vääntäisi.”
― Jussi Valtonen, Siipien kantamat

“Vanhuuden salaisuus oli sama kuin lapsuuden salaisuus. Se mikä kasvatti heidät, myös vanhensi heidät. Se mikä ruokki heidät, myös tappoi heidät. Hän oli matkalla kotiin.”
― Leena Krohn, Pereat mundus: romaani, eräänlainen

“Kuolleet

kaikkien näiden vuosien jälkeen
yhä vain kuolleita.”
― Olli-Pekka Tennilä, Ontto harmaa

“Niin inisi ihminen aikansa kuin sääski, elämän someroisella valtatiellä. Ja katosi kuin sääski! Kuka siitä välitti: sääski kuin sääski. Kohtalon nyörien juoksuttaja ei näytä muuta välittävän, kunhan vain elämän uoma on täynnä kuhinaa.”
― Pentti Haanpää, Kootut teokset. 1 : Maantietä pitkin ja muita teoksia

“- Kuolema: siihen ei ole koskaan tarvinnut miestä valita. Itsekukin puolestaan se kykenee sen reiän täyttämään...”
― Pentti Haanpää, Iisakki Vähäpuheinen : muutamia muistelmia hänen elämästään

“Surevan niin sanottuun paranemiseen riittäisi, että hän saisi takaisin menettämänsä ihmisen.”
― Henna Mäkelin, Kuolema: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää

“Kaikki on niin ratkaisematonta, ei ole vaihtoehtoja eikä ulospääsyä.
En halua mitään. Haluan kuolla.
Sitäkään en voi valita. Minun täytyy elää ja tuntea tuskaa, ettei kukaan tulisi onnettomaksi.
Mutta minähän olen onneton.”
― Hannele Mikaela Taivassalo, Lopussa minun pitäisi kuolla

“Minä ajattelen ja keksin kuolemaan liittyviä asioita, minä taidan elää ihan hirveästi. Lähelläni kuollaan niin paljon ja minun on surtava ja oltava joka hetki läsnä täydellisesti ja ei-paaduttava. Minä ajattelen vain kuolemista. Yritän kyllä välillä muistaa, että hautausmaa ei ole aina ollut hautausmaa, mutta unohdan sen heti.”
― Maija Muinonen, Sexdeathbabies

“Kaikki menee kuoleman portille yksin.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Katri", hän sanoi kerran, "jospa meillä olisi rahaa kuten rikkailla ostaa perhehauta. Minusta olisi paljon parempi maata haudassa, jos tietäisin, että sinäkin tulet sinne."
"Se merkitsee niin vähän, missä me makaamme", sanoi Katrina lempeästi. "Jos on niin, että saamme elää toisessa maailmassa, löydämme kyllä toisemme joka tapauksessa."
"Niin, sen tiedän, että jos siellä on meri ja laivoja, niin minä kyllä seilaan ja seilaan, kunnes löydän sinut", lupasi Johan.
"Ja minä tähystän."
"Kunnes laiva näkyy."
"Niin.”
― Sally Salminen, Katrina

“Hetken Lydian olemus oli lysähtänyt. Hän potkaisi pientä kiveä äkäisesti. Elena tarttui häntä kädestä.
–Kuule. En ole elämässäni mitään niin toivonut kuin että saisin yhteyden äitiin. Tekisin mitä tahansa. Iäisyydestä ja sielusta en osaa myöskään sanoa; niin viksu en ole, mutta olen oppinut pikkuhiljaa että hän on kaikkialla. Ja elää minussa. Suljeppa silimät ni kuulet paremmin hänen äänen, kuulet miten hän sanoi nimesi kun olit lapsi, silloin kun teit jotain typerää. Ja sitten kahtot lintuja ja kukkia ja hän on niissä.”
― Anna Englund, Lautapalttoo