Onni Quotes

“Se on ensimmäinen suudelma, jonka hän on elämänsä aikana antanut omasta aloitteestaan, ja hän toivoo sen kertovan Willemille kaiken, mitä hän ei voi sanoa, edes pimeässä, edes aamun harmaassa kajossa: kaiken mitä hän häpeää, kaiken mistä hän on kiitollinen. Tällä kertaa hän pitää silmät kiinni ja kuvittelee, että pian itsekin pääsee sinne, minne ihmiset menevät suudellessaan, harrastaessaan seksiä: maahan jossa hän ei ole koskaan käynyt, paikkaan jonka hän haluaa nähdä, maailmaan joka toivottavasti ei ole häneltä ikuisesti kielletty.”
― Hanya Yanagihara, A Little Life

“Tämä on elämäni täydellisin päivä, ajattelen, ja sinä iltana tuntemamme ilo, tiedämme niin molemmat, tunne kun suutelen hänen niskaansa, ihminen joka olen haistaessani hänen hiuksiaan, katseet jotka toisiimme luomme, parvekkeen pöydälle lasketun oluen maku, se miten huulemme koskettavat toisiaan sillä hetkellä, sammuvan illan liekissä, se ei pääty koskaan vaikka mikään siitä ei ole läsnä enää huomenna.”
― Pajtim Statovci, Bolla

“Kun ottaa onnen pieninä pätkinä, palasittain, ja sitten kadottaa sen, kuten minä, niin kovettuu vähitellen ja tulee kiukkuiseksi.”
― Anton Tšehov, Neljä Näytelmää

“Uskon, että maailmassa on jokaisen kohdalla vakiomäärä riesaa. Rikas, kadehdittu, valtaa pitävä, kyllä heilläkin on standartisumma vastuksia. Kateus ei häviä rikkauden myötä, elikkä siis upporikas voi olla hyvin kade (esimerkiksi viihtyisyydestä, vaatimattomasta perhe-elämästä, lapsionnesta jne.) Viisas voi kadehtia hölmöä, sillä pöljällä on kai loppujen lopuksi helpompaa. Siis ilmeisesti riesan summa on lähes vakio jokaisen yksilön kannalta. Kuuluisuus on makeaa mannaa, mutta huipulla tuulee. Herkkuateriat maistuvat loppujen lopuksi vain tervevatsaisille. Hienoinkaan konjakki ei tee raakaa öykkäriä onnelliseksi. Hulluinkaan erotomaani ei voi naida määräänsä enempää. Yleensä lähes jokaiselle nuorelle tulee vanhuus... Kuolema sortaa eloisimmankin ihmisen turpeen alle.”
― Veikko Huovinen, Humusavotta: kirjailijan päiväkirja 1974–75

“Pienen hetken olen onnellinen juuri sillä tavalla kuin onnea yleensä suodaan, pienissä erissä, ponnistuksen jäljiltä, muutaman hengityksen verran, kunnes elämä taas nielaisee onnen ja jäljelle jää vain tylsyys ja kauhu, useimmiten molemmat.”
― Antti Holma, Kaikki elämästä

“Hän tuli luokseni varhain aamulla eräänä päivänä
sateen jälkeen, yö oli kastellut lakanoita
(sinä minua häntä)

tuollaista pientä poikaa voisin rakastaa; vein pikkuauton hänen
kädestään

olen kovempaa kuin valoa

poika nauroi, poika kuin lepakko kun juoksin päin ovia, näkö sumeni

mutta vatsaa kouri valtava onni.”
― Maaria Päivinen, Sinun osasi eivät liiku

“Oikeasti: olen onnellinen. Jos joku kysyisi sitä minulta juuri nyt, en tiedä mitä vastaisin, mutta kyllä minä olen.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Tajusin, että todellinen onni asuu lyhyissä hetkissä, jotka tarjoavat mahdollisuuden rauhalliseen wc-käyntiin, sekä huoneessa, jonka oven voi sulkea perässään.”
― Antti Holma

“Katsoin lasta, kun hän heitteli keltaisia lehtiä ilmaan. Näin lapsen, nostin hänet syliini, hän oli kevyt, hän oli lahja. Istuimme lehtien keskellä ja valo hyppelehti meissä.”
― Hanna Weselius, Kasvukausia – Kirjoituksia äitiydestä

“Vasta lattialla maatessani olen ymmärtänyt, ettei elämää ole tarkoitus kokea niillä tavoilla, joilla olen yrittänyt, eikä niillä tavoilla, joilla muut ympärilläni näyttävät sitä kokevan. Elämää on tarkoitus kokea niin, että tarkkailee varjoja seinillä, että pysähtyy ihmettelemään tammikuun kalvakoita puita ikkunan edessä. Ohikulkijoiden pipoja, lenkkeilijöiden tapaa juosta. Lapsen varpaita. Puolison olkapäitä, rintaliivejä.

Suurin onni on nukkua. Suurin onni on maata lattialla. Heitellä palloa, ottaa se kiinni. Silloin kaikki on niin hidasta, että maailman havaitsee tarkkana ja totena, ja voi olla rauhassa ja ajatella ja kuvitella.

Silloin kelpaa tuijottaa seinää ja kuunnella, miten muut hengittävät ja miten itse hengittää, eikä mitään muuta ole. (Varjotajunta s. 69-70)”
― Salmenniemi, Harry