Rakastaminen Quotes

“Keskellä Evon suuria metsiä Lauri Lusi seisoi eksyneenä.
Kun hän tajusi kerta kaikkiaan olevansa tietymättömissä, hänen mielensä tuli häneen takaisin kaikkialta maailmasta.
Pois kuun valloituksesta, pois kylmästä sodasta, pois valtakuntien ja puolueitten ristiriidoista, pois yliopistoista, pois keittiöistä ja makuuhuoneista, vaatekaapeista ja ruokakaupoista.
Hän tuli metsään takaisin ja tajusi miten valtavan osan hänen ajattelustaan ja olemisestaan historiat, yhteiskuntatieteet, isänmaat ja äidinkielet ja yhteiset moraalikäsitykset ja suggestiiviset käyttäytymistavat, ilmeet ja asennot olivat vallanneet.
Hän tunsi itsensä puiden korkuiseksi - jalat ulottuivat maahan ja elämänvoima virtasi turhasta tyhjentyneeseen päähän asti.
Niin hän seisoi keskellä metsää ja huusi, ja huutaessaan hän tajusi, että hän on niin kuin erämaan karhu, että kukaan ei koskaan tule häntä kuulemaan mutta hän voi kuunnella kaikkia ja ketä tahansa.
Että kukaan ei kenties koskaan voi häntä rakastaa - mutta hän rakastaa jokaista ja ketä tahansa.
Hän katsoi puita ja sanoi itselleen, että niin kuin puu yksin seisoo ja tavoittelee taivasta, niin on tämä Lauri tässä.
Ikuisesti yksin metsässä, rakastamassa kaikkia ilman kenenkään apua.”
― Risto Ahti, Metsän mies

“Elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa

minä rakastan hitaita aamuja suurten maalattujen
pintojen hiljaisuutta yöllisten valojen pirstomaa
valtatietä opiskelijaneitoja joilla on housuissa
latinalainen amerikka vanhoja ukkoja jotka
imeskelevät sanaa kuin oopiumia pikkulapsia jotka
palvovat pääskysiä minä rakastan repaleisia kirjoja
lehtilukusalien vihjauksenomaista kahinaa kahviloiden
onnittelevaa pöydänaluskieltä liikenteen melun
kattamien puistojen häirikkökansalaisia villien
voihkivien schnittkeviulujen melankolista onnea
minä rakastan sinua kuin pappi joka pitää
pappilastaan kynsin hampain kiinni

(Alunperin: Sankareita ja silmänkääntäjiä, Kööpenhamina 1988)”
― J.K. Ihalainen, Eurooppalainen kuolemankirja: Valitut runot

“Ei meidän iässä enää rakasteta. Meidän iässä menee hyvin yhdessä, tai sitten ei mene. Myöhemmin voi rakastaa, kun on vanha ja kykenemätön. Meidän iässä luulee rakastavansa. Ja siinä kaikki.”
― Albert Camus, A Happy Death