Tove Jansson Quotes

“It’s only the sea,’ said Moomintroll. ‘Every wave that dies on the beach sings a little song to a shell. But you mustn’t go inside because it’s a labyrinth and you may never come out again.”
― Tove Jansson, Comet in Moominland

“Täytyy pitää kiirettä, että ennättää elää, minulta on mennyt kovin paljon aikaa hukkaan!”
― Tove Jansson, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

“Ajatella, jos ei koskaan voisi tulla iloiseksi tai pettyä, mietti isä veneen kiitäessä läpi myrskyn. Ei koskaan voisi pitää kenestäkään, eikä suuttua eikä antaa anteeksi. Ei koskaan voisi nukkua eikä palella, ei koskaan erehtyä, ei tuntea vatsakipua eikä toipua siitä, ei viettää syntymäpäivää, ei juoda olutta eikä tuntea pahaa omaatuntoa...”
― Tove Jansson, Tales from Moominvalley

“Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!”
― Tove Jansson

“Pearls' burst out the Snork Maiden excitedly. 'Could ankle rings be made out of pearls?'
'I should think they could,' said Moomintoll. 'Ankle-rings, and nose-rings and ear-rings and engagement rings...”
― Tove Jansson

“- Tog nån in hängmattan? Frågade Mumin Pappan plötsligt.
Ingen hade kommit ihåg att ta in hängmattan.
- Det var bra, sa Mumin Pappan, den hade en gräslig färg.”
― Tove Jansson, Moominsummer Madness

“One by one, the snowflakes floated down on to his warm snout, and melted. He reached out to grab them so he could admire them for a fleeting moment. He looked towards the sky and watched them drift down towards him, more and more, soft and light as a feather. ‘So that’s how it works,’ thought Moomintroll. ‘And I thought somehow that the snow grew from the ground up!”
― Tove Jansson, Moominland Midwinter

“Natten var full av oro, det brakade och gnisslade utanför väggarna och tunga vågor dunkade mot fönsterluckorna”
― Tove Jansson, Moominsummer Madness

“Hädanefter ska vi alltid ha våra smycken i brunt källvatten, dom är mycket vackrare där.”
― Tove Jansson, Moominsummer Madness

“Minä rakastan rajoja", Tove sanoo. "Elokuu, joka on raja kesän ja syksyn välillä. Se on hienoin tuntemani kuukausi. Ensimmäinen muumipeikoista kertova kirja alkaa elokuussa, samoin myös Muumipappa ja meri. Takurin hatun suuri juhla on sijoitettu lämpöiseen elokuun iltaan. Hämärä on rajana yön ja päivän välillä, ja ranta meren ja maan välillä. Rajat ovat kuin odotusta: kun molemmat ovat rakastuneita, mutta mitään ei ole lausuttu ääneen. Raja merkitsee matkalla oloa. Ja juuri matka on tärkeää.”
― Otto Latva, Meri ja Tove. Elämää saaristossa

“Tiedän millaista on, kun katsoo vinttikamarin ikkunasta aamuhämärässä: salmi on äänetön, vain käki kukkuu, kepeän odottava utu viipyy veden yllä, ihmiset nukkuvat ja kala nappaa.

Niemi oli runsaskätinen uintipoukamineen ja vehmas suurine puutarha-alueineen, jossa talon lasten edellytettiin kököttävän rikkaruohoja kitkemässä. Kukaan ei välttynyt yhteisestä velvoitteesta, ei pieninkään joka istui rantakivillä muovailemassa peikkoja. Täällä veden äärellä tapahtui alati jotakin, proomut, halkojaalat, huolettomat purjeet lipuivat yhtenään ohitse ja höyrylaiva Loviisa huusi käheästi aamuin illoin.

Kun olin lapsi, kesät olivat pitkiä. Kesäkuun ensimmäisenä muutimme ja saatoimme jo kaukaa laivalaiturilta erottaa talon valkoiset savupiiput Rabbaksen tummien puiden lomasta. Sydämessä hytkähti, pian juostaisiin portaille suoraan vinttiin ja tuntuisi talvehtineen puun makeahko tuoksu, täällä kaikki muistot odottivat uskollisesti, talvihan oli vain tiiviin yhdessäolon tilapäinen katkos. Ja nyt oli aikaa seurustella, kolmen kuukauden kesäsuhina. Tiedän millaista oli olla kuuvuotias ja herätä ensimmäisenä aamuna äidin ja isän vielä nukkuessa ja tavaroiden purku yhtä alussa kuin kesä itsekin, herätä ja kuulla "peipposten kutsuvan kesäkuista taivasta".”
― Otto Latva, Meri ja Tove. Elämää saaristossa

“Menen uloimmalle kallionkielekkeelle lännen puolelle, joka on sileä, paljas ja auringosta kuuma, annan itseni liukua alas kylmään vihreään veteen, jossa punaruskeat rakkolevät leikkivät, uin suoraan merelle. Imen niin syvälle sisääni kuin mahdollista vahvan suolaisen tuoksun, joka on saaristolaiselle kesän ehto. Sitä tulee janoiseksi kun katsoo veteen, niin viileää ja kirkasta se on. Jotkut ulkosaariston kalliot lepäävät kiemurtelevina meren kirkkaansinisen liplattavan levyn päällä ja tuolla etelärannan villeillä kivimuodostelmilla vilkuttaa Glosholm. Luulen etten koskaan halua kääntyä..”
― Otto Latva, Meri ja Tove. Elämää saaristossa