Status Updates From Ihmisen kuvia: Novelleja

Agnes -novelli tuntui jollakin tapaa lohdulliselta. Jo Minna Canthin aikaan samat mietteet tulevasta, ajan ohi lipumisesta ja tarkoituksettomuudesta puhutteli. Samaistuin myös Liisin tapaan pyrkiä ymmärtämään toisen tapaa elää, ja myös Agnesin paremmuuden tunteesta taakse jätettyä elämää ja ihmisiä kohtaan.

Lääkärin mielenterveyteen liittyvä teema tuntui edelleen samaistuttavalta. Etenkin se, miten niitä ei vieläkään ymmärretä tai tunnisteta, ja miten ulkoisen olemuksen perusteella päätellään niin paljon jonkun olosta.

Tykkään myös, ettei kirjan kielellisiä eroavaisuuksia nykykieleen ole muokattu. Mielenkiintoista huomata, että aiemin on vielä enemmän kirjoitettu niin kuin lausutaan.

Epäluulo -novelli sai pohtimaan mitä kaikkea voi käydä, kun ei puhuta. Lukijana jäi myös mietityttämään, missä Herman öisin oli ja kuka kaupan todellisuudessa sytytti.

Alustus oli aika pitkä, vaikka sisälsikin mielenkiintosia pointteja. Vähän ehkä ekaa novellia lukiessa häiritsi, että oli lukenut siitä jo etukäteen analyysia. Kuoleva lapsi oli mielenkiintoinen ja monitahoinen, ja sai peilaamaan kuvattua nykyhetkeen.