Suvi > Recent Status Updates

This is incomplete in so many ways that it boggles the mind. I know the author has a tendency to leave things unfinished, but wow. And yet... Here I am, having read it all, happy for the crumbs of something that might have been good, deeply frustrated with the rest. There's some character development for Wu Xie which I liked. Everyone's complete conviction that Zhang Qiling is a god among men is also deeply amusing.

I have so many questions. But the two most burning ones tonight are: 1) Did you really have to describe how items need to be attuned as per 5ed D&D rules? In a novel? 2) How could a green slaad be such a difficult opponent for Zak? I want to see his stats.

...Okay, three. Why did the drow who can levitate get the magical Legolas let's-run-on-snow boots? How does this party divide their magical items?

Uusi yritys tämän sarjan kanssa, kun olen kolunnut melkein kaikki muut universumin kolkat. Kummasti helpottaa, kun hahmot ovat tuttuja ja heistä pitää, eikä kirjan tarvitse saada sitä aikaan. Katsotaan, kaatuuko tämäkin lukuyritys taas Mystiseen Naiseuteen, haltiameikit aiheuttivat jo vaikeuksia.

Pääsiäisen kunniaksi! Tämä on sitä miltä kuulostaa. Eli ei yhtään, mutta on se uusi Uusi Testamentti.

I am not quite certain what's going on anymore, but it's way better than the first two books anyway. I think. I still have problems with the main chararacter turned serial killer and the evil space muslisms, but I've read far enough to want to know how the heck this is going to end.

This is unexpectedly... good. I'm not sure what is going on, except that I'm finally reading something I expected from Morgan. The prose is fine, the characters at least memorable, the world feels tangible, and I haven't encountered a single mind-boggling sex scene yet. What is going on here? Am I about to be horribly disappointed when I turn the page? Can it be that for once my bloody-mindedness will be rewarded?

The start is very promising. A doomed man telling his tale to postpone his death is always nice. And this far I really like Will Scarlet's voice and point of view. I'm only afraid that he'll become too much of a fan of Rhi Bran (certainly NOT a Welsh Robin Hood) and lose his personality in the process. I find myself hoping Will wouldn't die, but I'm not sure if this is That Kind of Book. We'll see.

Kirja alkoi niin kliseisellä orjamarkkinakuvauksella että hohhoi. Mutta yllätyksekseni havaitsen, että tässähän on juoni, ja se alkaa paljon aiemmin kuin mihin olen Bergin tuotannossa tottunut. Nyt tässä on prinssi + orja -suhteen lisäksi jonkinlainen soulbond/muu maagisyhteys. Seyonne osoittaa elonmerkkejä, mikä on ihan kivaa. Kirjailijan otteen tunnistaa kyllä hyvässä ja pahassa esikoisteoksessakin.

Polkkakarkkiraidallisia karvamatoalieneita. Tappajarobottirapuja. Tästä ei voi tulla kuin hyvä! (Tämä on oikeastaan aika hyvä.) Hetkinen, arvasinko juuri kiemuraisen juonen twistin?

Hyvänen aika. Tämä on sarja.
...
Sanat eivät riitä kuvaamaan, miten pahasti katu-uskottavuus feilataan. Joka kerta, kun päähenkilö avaa suunsa, toivon että hän kuolisi. Valitettavasti häntä on ilmeisen vaikea ottaa hengiltä, kun Helvettikään ei siihen pysty. Näin tylsää Helvettiäkään en ole hetkeen lukenut. Miksi paranormaali dekkari/romanssi/mysteeri aiheuttaa minulle aina vain kärsimystä? Miksi silti aina sorrun?

Skippasin vahingossa tämän trilogian kakkososan, enkä huomannut sitä missään vaiheessa kolmosta lukiessani tai edes verratessani juoniselostuksia! Totuus valkeni vasta seuraavan trilogian ekassa kirjassa, kun aloin ihmetellä, missä vaiheessa on taas käyty mättämässä maan alla...

This has... oddly not been as bad as the previous x number of books in this series. Compared to them, Archmage feels refreshing. Like someome actually was into what they were writing. Or had a new editor. Lots of drow business, an interesting plot with Kimmuriel (who might even have a personality and care about some things, oh my), and even the dwarves have not been intolerably annoying.

Kenen idea oli lukea tämä?! Ai niin... Nyt olen lukenut puolet kirjasta ja värisen nojatuolissa ja kärsin siitä, että olen yöllä yksin hereillä. Enkä pysty lopettamaan. Ei ihme, että hahmoilla on hermojännitystä, ja se tosiaan tarttuu. Katsotaan montako minua eniten kauhistavaa elementtiä tässä vielä ilmenee,

Um. Tämä alkaa yhtä päräyttävästi kuin ykkösosakin. Nyt vuorossa näyttää olevan militaristista scifiä, ainakin päällisin puolin. Hienoja mindmeld-orgasmeja on jo harrastettu traumojen parantamiseksi. Traumatisoituneelta naiselta ei kysytä, eikä myöskään kerrota, mitä on tehty. "Uncomfortably close to sexual assault", sanoo päähenkilömme. No ai jaa. Envoy-koulutus epäilyttää entistä enemmän, jos tää on niillä tapana.

Um. Tämä alkaa yhtä päräyttävästi kuin ykkösosakin. Nyt vuorossa näyttää olevan militaristista scifiä, ainakin päällisin puolin. Hienoja mindmeld-orgasmeja on jo harrastettu traumojen parantamiseksi. Traumatisoituneelta naiselta ei kysytä, eikä myöskään kerrota, mitä on tehty. "Uncomfortably close to sexual assault", sanoo päähenkilömme. No ai jaa. Envoy-koulutus epäilyttää entistä enemmän, jos tää on niillä tapana.