Juha Itkonen > Quotes

“Silloinko sen vasta tietää että selviää? Kun on selvinnyt jo?”
― Juha Itkonen

“On hirvittävän raskasta yrittää päivästä toiseen sulkea silmänsä siltä hirvittävältä tosiasialta, että minä kuolen ja kaikki ihmiset ympärilläni kuolevat myös, sekä ne harvat joita rakastan että ne lukemattomat, joita en tunne.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Hänen olisi nimittäin käynyt huonosti, tämän Pavel Ivanovin. Hän olisi katsonut ulos kapselin ikkunasta, nähnyt Australian allaan, alkanut ajatella ja kaikki olisi ollut pilalla sillä samalla hetkellä. Hän olisi saanutr paniikkikohtauksen. Hän olisi muuttunut taakaksi, kuolleeksi painoksi, vaaraksi muille, ja niin luukku olisi avautunutja runoilija viskattu ulos aluksesta, yksin painottomaan avaruuteen omien painavien ajatustensa kanssa.”
― Juha Itkonen, Hetken hohtava valo

“Ymmärrys omista teoistaan ja toimintansa motiiveista, siinä määrin kuin sitä ylipäätään on, tulee elämässä aina liian myöhään, vasta kun teot on jo tehty. Sitä ei voi muuttaa. Sille ei mahda mitään. Tämä koskee meitä kaikkia, poikkeuksetta: vahinko on jo tapahtunut.”
― Juha Itkonen, Huomenna kerron kaiken

“Jos osaisin masentua, masentuisin varmasti. Onko minussa jokin vika kun en osaa? Minulla on sellainen tunne, ettei minulle voi käydä kovin huonosti.”
― Juha Itkonen, Myöhempien aikojen pyhiä

“Ketään ei kannata kadehtia. Ei ketään koskaan. Kenenkään suruista ei nimittäin tiedä, ihmiset pystyvät salaamaan toisiltaan melkein mitä tahansa ja yleensä tekevätkin niin.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Suostun halaukseen. Olen nimenomaan halattava, Rose kietoo kätensä lanteideni ympäri ja puristaa itseään vasten. Alkaa saman tien seistä. En mahda sille mitään, minulla seisoo nyt pienimmästäkin läheisyydestä, asioiden tilan sanelema pakollinen selibaatti on palauttanut minut takaisin seitsemäntoistavuotiaan tilaan Penis on todellakin idioottimainen elin. Se ei tajua mitään eikä välitä mistään. Se on aina valmis. Se ei tunne murheita eikä kanna vastuuta aiheuttamistaan ongelmista, esimerkiksi tällaisista.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Ei kukaan halua kuulla musiikkia, kaikki haluavat kuulla suosikkinsa 70-, 80- ja 90-luvulta, onneksi olkoon Eppu Normaali, onneksi olkoon J. Karjalainen, teostot pyörivät, aika seisahtuu, insinöörit tila-autoissaan muistelevat kultaista nuoruuttaan, ja jossain Eppujen ja Karjalaisen välissä radionovan uutiset, kimmovehviläinen, lounaasta Etelä-Suomeen saapuu sadealue, päivän ylin lämpötila plus viisi astetta, nimipäiviään viettävät Simo ja Sami, jippii, niin siirappisen sokerisen psyykelääkehyvää huomenta kaikille teille joiden elämä tik tak kuluu loppuun, tik tak, tämä ääni, kuuletteko, tik tak, tämän niin kutsutun musiikin ainoa tarkoitus on peittää se, ja seuraava tuhansien herkkien persiljakorvien testaama taatusti turvallinen saippuakappale olkaa niin hyvät herrat ja rouvat, veronmaksajat, kuluttajat, kansalaiset, kuulijat, c-vitamiinipastilli syysflunssaan, kapseli kalanmaksaöljyä meille kaikille, kappale hellä ja järkevä kuin atooppisen ihon erikoisvoide: Kun tänään lähden, I Will Always Love You, Toton Africa, Elisan moitteeton nahkahansikaskäsi kääntää autostereoiden volyymia isommalle, miksi, oi miksi minun vaimoni ei saman tien kuuntele tuulta tai sadetta tai valtameren aaltoja jos musiikki merkitsee hänelle näin vähän, jos se ei merkitse hänelle mitään.”
― Juha Itkonen, Anna minun rakastaa enemmän

“Lauri sanoi, ettei edelleenkään osannut kuvitella itseään isänä. Sanoin, ettei sitä voinutkaan kuvitella. Toisaalta, ei onneksi myöskään tarvinnut, se vain tapahtui: lapsi syntyi ja sen jälkeen kaikki oli itsestään selvästi toisin.
"Niinko se menee?"
"Aika lailla niin. Minun kokemukseni mukaan."
"Ja kaikki on sen jälkeen helppoa ja onnellista."
"Enhän minä niin sanonut. Mutta isä sinä olet, kertaiskusta. Sitä asiaa ei enää tarvitse kuvitella eikä miettiä."
"Ja se on positiivinen käänne?"
"On se. Ehdottomasti."
"Muutos parempaan?"
"Varmaan. Joskaan ei välttämättä kaikissa suhteissa."
"Missä suhteissa ei?"
"Keskinäsissä suhteissa. Miehen ja naisen suhteissa.”
― Juha Itkonen, Palatkaa perhoset

“Kun mun isä on surullinen, mä sanon sille että hymy kaiken parantaa', Korppu julisti kaikuvalla äänellään, suu hymyssä mutta huolta silmissään. 'Ja jos sekään ei auta, mä nuolen sen nenää!”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Kaikki tärkeä jää aina sanomatta. Kaiken olennaisen, sen mistä todella pitäisi puhua, ihmiset pitävät sisällään. Sen takia elämä on sellaista kuin se on, pelkkää arvailua. Haparointia pimeässä. Yhtä jatkuvaa väärinkäsitystä.”
― Juha Itkonen

“Hän hymyilee mutta hymyn takana on jotain muuta, aavistus pahasta, näen sen hänen kasvoiltaan. Hän on aina ollut herkkävaistoinen ja helposti huolestuva, toisaalta myös empatiaan kykenevä; ominaisuuksia, jotka eivät helpota hänen elämäänsä mutta joita hänessä myös arvostan. Hän tuntee, toisinaan ehkä liikaakin.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Todennäköisesti juuri keskosuus on jättänyt häneen tietynlaisia jälkiä, mutta ne eivät ole vammoja tai vikoja, ne ovat hänen ominaisuuksiaan ja luonteenpiirteitään. Ne ovat hän.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki

“Oikeasti: olen onnellinen. Jos joku kysyisi sitä minulta juuri nyt, en tiedä mitä vastaisin, mutta kyllä minä olen.”
― Juha Itkonen, Ihmettä kaikki