Tea > Tea's Quotes

“Quand tu veux construire un bateau, ne commence pas par rassembler du bois, couper des planches et distribuer du travail, mais reveille au sein des hommes le desir de la mer grande et large.

If you want to build a ship, don't drum up people together to collect wood and don't assign them tasks and work, but rather teach them to long for the endless immensity of the sea.”
― Antoine de Saint-Exupéry

“Aurinkoisina päivinä istun ulkona uurnasi päällä ja mietin miltä tämä kokeilu sinusta tuntuu. Kun tällä tavalla yritän arkipäiväistää asioita, kun tällä tavalla yritän tunnustella todellisuutta ja sitä että olet nyt harmaana läjänä tässä koivuisessa astiassa ahterini alla, ja minä syön puolukoita päälläsi.”
― Meiju Niskala, Sata kirjettä kuolleelle äidille

“Taskussa helisee kourallinen helmiä. Siirrän niitä päivän aikana oikeasta taskusta vasempaan yksi kerrallaan aina silloin, kun olen osannut tehdä hyvinvointiani lisäävän teon. Päivästä riippuen helmiä siirtyy taskusta toiseen vaihteleva määrä.

Tänään seurasin (helmi!) kymmenen minuutin ajan miehiä, jotka epäilivät iltapäivälehtien lööpeissä olleen henkilön katoamista ufojen sieppaukseksi tai vakoojatarinaksi (helmi!). En kuullut loppua, koska miehet astelivat sisälle Vaasankadun seksikauppaan ja minä ruokakauppaan (helmi!). Ruokakaupasta ostin yhden appelsiinin (helmi!) ja suuntasin se kädessäni raitiovaunupysäkille. Valtaosa ihmisistä sulloutui raitiovaunuun numero seitsemän, niin minäkin (helmi!), sillä tavoin muuten sinäkin lähdit seuraamaan ihmisiä kun suuntani hävisivät.

Päädyin presidentti Mauno Koiviston hautajaisiin Tuomiokirkkoon. "Haihdumme kuin lumi aamun tullen", arkkipiispa alttarilla sanoi.

Se oli oikeastaan ainoa asia joka tilaisuudesta jäi mieleeni (helmi!).

Iltaisin tavaan ääneen Maolin taulukkokirjaa (helmiä!). Eksoottisten kasvien siemenluettelot, jos niissä on latinaa, toimivat yhtä rauhoittavasti (runsaasti helmiä!).”
― Meiju Niskala, Sata kirjettä kuolleelle äidille

“Kyllä se menee ohi, aika parantaa haavat, suru muuttaa muotoaan, nyt lapsesi on paremmassa paikassa, nyt hänen on hyvä olla. Näilä sanoilla minua on yritetty lohduttaa.

Eivät ne lohduta.

Eiväthän ne ole totta.

Menetykseni ei mene ohi. Aika ei paranna haavoja. Suru ei lopu. Se on kroonistunut. Se jättää aivoihin pysyvän molekyylijäljen. Lapseni on lakannut olemasta, eikä sitä tyhjiötä voi täyttää tai korvata millään muulla. Häntä ei enää ole. Hän ei ole missään paremmassa paikassa, ei hänen ole nyt hyvä olla.

Häntä ei enää ole.”
― Katriina Huttunen, Surun istukka

“Met je dood eindigt het leven, maar nooit de relatie die je met iemand hebt. Onze relaties sterven nooit, onze lichamen sterven. Je kinderen blijven je kinderen, je partner blijft je partner en je vrienden blijven je vrienden, ook al is je leven ten einde. Sterven is verhuizen naar he hart van de mensen die je dierbaar zijn,”
― Manu Keirse, Als ik er niet meer ben

“poikien kasvoista voi jo lukea heidän tulevaisuutensa pankissa tai asianajotoimistossa kun taas tyttöjen naamasta paistaa puhdas kiiltävä typeryys jonka heidän äitinsä on siihen hangannut. (s. 42)”
― Kristina Carlson, Herra Darwinin puutarhuri

“There was something very special, but it wasn't inside Josie. It was inside those who loved her.”
― Kazuo Ishiguro, Klara and the Sun

“Once a little boy sent me a charming card with a little drawing on it. I loved it. I answer all my children’s letters — sometimes very hastily — but this one I lingered over. I sent him a card and I drew a picture of a Wild Thing on it. I wrote, “Dear Jim: I loved your card.” Then I got a letter back from his mother and she said, “Jim loved your card so much he ate it.” That to me was one of the highest compliments I’ve ever received. He didn’t care that it was an original Maurice Sendak drawing or anything. He saw it, he loved it, he ate it.”
― Maurice Sendak

“Olen miettinyt, että myös niin kutsuttujen oppineiden maailmassa on paljon sellaista, josta sietäisi oppia pois. Italialainen kirjailija Natalie Ginzburg kirjoittaa tekstikokoelmassa La Piccole Virtú, että raha, menestys ja erilainen suorittaminen ovat pieniä hyveitä. Lopulta eivät niin kovin tärkeitä. Suuria hyveitä ovat sellaiset, joilla ei ole rahallista arvoa. Ehdoton välittäminen. Ihmisen arvostaminen ihmisenä hänen suoritteidensa sijaan.

Hän kirjoittaa myös, että palkitseminen ja rankaiseminen ovat petollisia käsitteitä, koska niin usein todelliset sankariteot jäävät palkitsematta ja kaikkein vakavimmat rikokset rankaisematta. Monesti häikäilemätön käytös palkitaan. Ei kannata odottaa palkintoa hyvästä, hän kirjoittaa, mutta silti hyvää pitää rakastaa. Miksi? Sitä ei voi selittää. Näin vain on.

Filosofien vuosituhantisista ponnisteluista huolimatta tällainen ajattelu on jäänyt julkisesta puheesta lähes täysin. Hyveen käsite tuntuu pölyttyneeltä ja vanhanaikaiselta, joltain, joka jäi viimeistään 1900-luvun alkuun, sinne, missä asioiden piti ratketa lopullisesti. Täällä me koulutetut, keskiluokkaiset ihmiset kilpailemme keskenämme pienissä piireissämme emmekä kirjaimellisesti ympärillä palavasta elämästä huolimatta näe, että maailma on yhteinen eikä muuta vaihtoehtoa ole.

Aivan kun me sekularisaatiokehityksen myötä olisimme perustaneet uuden uskonnon, jonka jumala olemme me itse. Se on harhaoppi. Jokainen on osa rihmastoa, syvässä ja syvällisessä riippuvuussuhteessa toisiin. Siksi ajattelen, että viime kädessä se, mitä haastattelemilleni naisille on Suomessa tapahtunut, on yhteinen asia, ja kertoo monista arvoista ja asenteista, joita ei haluttaisi myöntää olevan olemassa.”
― Sonja Saarikoski, Naisvangit

“Lapsena ja nuorena kuuluu asiaan hävetä omia vanhempiaan. Itseään teini voi vielä jotenkin yrittää hallita, mutta omat vanhemmat – he ovat kuin luonnonvoima, jonka aisoissa pitäminen on lähes mahdotonta. Muistan prinsessa Victorian kertoneen tv-dokumentissa, miten hirveää oli, kun vanhemmat tulivat avoimien ovien päivänä vierailulle hänen esikouluunsa ja hyppivät muiden isien ja äitien kanssa pupujusseina piirissä. Carl Gustafilla oli naurettavat flanellikorvat päässä ja kaiken lisäksi hän oli kuningas. Kruununprinsessa häpesi kuollakseen.”
― Katriina Järvinen, Kaikella kunnioituksella : Irtiottoja vanhempien vallasta

“Miksi entinen pääministeri "heruttaa"? Onko se väärin? Onhan naisten vapautumiseen aina liittynyt sekä naisellisuuden että seksualisuuden korostaminen, sen ottaminen omiin käsiin. Madonna, Spice Girls, Britney Spears, Taylor Swift, Miley Cyrus, Erika Vikman. Yhä uudelleen joku tunnettu nainen riisuutuu alastonkuviin "rohkeana tekona". Jos ennen nainen oli halun kohde, nyt hän on halun lähde, bosslady, joka päättää itse.”
― Salla Vuorikoski, Sanna Marin - Poikkeuksellinen pääministeri

“Me kõndisime mööda vene klassiku Gorki tänavat, mahe tuuleke puhus humala ja šokolaadi lõhna segu prantsuse kirjaniku Barbusse'i tänava poolt. See rääkis rahust ja kodust. Oli ainult see lühike teekond, ajaviirg ajaloo lõpmatuses. Kuskil kaugel, kättesaamatus geograafilises vöötmes, deserteerus keegi Vietnami sõjast ja rikkus enda elu eeskujulikus Ameerika majaisandate-emandate kultuuris, mis keeras selja lillelastele, narkootikumidele ja rock'n'roll'ile. Kuskil kaugel Siberi avaruses puhkas keegi mätaste all, veel keegi kandis rahvavaenlase karistust, aga keegi oli tulnud tagasi et vaikida ja kanda elu argipäeva ajas, mis oli talle ette antud. Kuskil lähemal elas keegi alternatiivset elu -- luges samizdat'i trükisei, jõi ja unistas vabast Läänest, mis hõljus raudse eesriide taga illusioonina õhus. Aga siin läheduses elasid inimesed oma igapäevast elu. Tõusid üles, tegid tööd, heitsid magama. Armusid, tegid lapsi, surid ära.”
― Nora Ikstena, Soviet Milk

“What’s wrong with this world?’ Jesse asked. ‘Tell me what’s wrong with it? In the mornings the sun dawns, in the evenings it sets. The days pass peacefully. We don’t have serious ailments, we’re not starving. We have our homes.”
― Nora Ikstena, Soviet Milk

“Min födelse tvingade mig att leva. Så absurd var denna tillfällighet. Det fanns kanske många som verkligen hade velat leva men som inte blivit födda. Denna mekanism var så förstummande enkel - man kämpade för att få leva. Och samtidigt var den så mystisk - vem fick chansen att göra det? Och vem skulle ta den? Mellan andra och tredje månaden liknar fostret i livmodern en liten böna. Det är den mest riskabla tiden, då det kan gå hur som helst. Ofta går bönan förlorad; fastän den tillryggalagt en otroligt lång väg lyckas den inte börja gro och bli en stjälk med hjärtblad, längs vilken själen kan nå sin himmel.
En böna glider ut som en liten bit kött i den blodiga massa som spolas bort i avskrädet. En annan böna håller sig fast, börjar gro och får hjärtblad tills den slutligen blommar ut genom att födas.
Ja, och vem är det som får chansen? Jag var trettiotre och hade gett någon en chans. Åh Serafima, om din skitstövel till man inte slår ihjäl dig kommer din böna att hålla sig fast vid dig hårt, hårt, spränga skalet och pressa fram en livets grodd, växa och blomma upp. Och du kommer att bli en lycklig mor, dina bröst kommer att vara frodiga och fyllda av mjölk. Ditt barn kommer att trycka sig mot din bröstvårta och du kommer göra det lyckligt genom din mjölk. Den ska flöda från dig till barnet och binda er till varandra med en osynlig outplånlig tråd ända till döden och även bortom den. Så, kära Serafima, kommer det att bli om inte ...”
― Nora Ikstena, Mātes piens

“In the lecture halls September passed as if we were in a trance. No one talked about literature or historical Balt grammar. Everyone – lecturers and students – behaved as if set free from imprisonment. The only thing that mattered was what was happening outside. The mighty Soviet monolith was tottering, collapsing, and no one could tell if the consequences would be the devastation of an earthquake or as it was in the Bible when God created a new, beautiful world out of nothing. Would it be a paradise or hell?”
― Nora Ikstena, Soviet Milk

“These arguments bring to mind the long-running “My Strength Is Not for
Hurting” campaign by Men Can Stop Rape, an admirable project led by
feminist men but also an example of the fact that, apparently, one of the
most effective strategies for getting straight men on board with profeminist,
antirape messages is giving them space to celebrate their masculinity in the
same breath. From a queer perspective, this is one of the more discouraging
elements of the heterosexual tragedy: when straight men move toward
feminism, they almost always do so in ways that prop up the gender binary
that causes their problems in the first place! Straight men’s feminism—
when anchored in gender-essentialist ideas about “real manhood”—also
relies on the emotional labor of straight women who are compelled to
celebrate and reward men for putting their “masculine energy” or “male
strength” to a nonviolent use.”
― Jane Ward, The Tragedy of Heterosexuality

“Many straight women spend dozens of hours planning each detail of their weddings or baby showers or baby gender-reveal parties, while straight men keep their distance from the very rituals that are intended to mark important moments in their lives. In no way do I intend to imply that couples should spend every minute together, but if we held straight couples to basic standards of good friendship—mutual respect and affection and a sense of comfort and bondedness based on shared experience—many straight relationships would fail the test.”
― Jane Ward, The Tragedy of Heterosexuality

“I, myself, have used this approach in large “Introduction to Gender and Sexuality Studies” classes, suggesting to straight male students that if for no other reason, they should at least embrace feminism because doing so will result in better heterosexuality—more authentic relationships with women and better sex based on women’s enthusiastic interest, rather than women’s placating and ambivalent consent. But I don’t feel good about this approach; I want men to be feminists because they value women’s humanity, because they identify with women, and because they see that the gender binary is a historical, political-economic, and cultural invention that has caused no end of suffering for women and also for themselves. When men extend empathy and subjectivity to women out of self-interest, to grease the wheels of sexual access or to continue receiving women’s emotional labor, this makes no intervention into men’s profound sense of entitlement to women’s bodies and women’s love, nor does it pose any challenge to men’s unrelenting attachment to their own masculinity as the core of their identity, the foundation of their goodness, the basis on which they connect with other men, and the primary contribution they think they’re making to the world.”
― Jane Ward, The Tragedy of Heterosexuality

“When men die, they die in fear", he said. "They take everything they need from you, and as a doctor it is your job to give it, to comfort them, to hold their hand. But children die how they have been living - in hope. They don't know what's happening, so they expect nothing, they don't ask you to hold their hand - but you end up needing them to hold yours. With children, you're on your own. Do you understand?”
― Tea Obreht