Jukka Aakula’s Reviews > Liberaalina Suomessa - Esseitä hyvinvointiyhteiskunnan eurooppalaisesta arvopohjasta > Status Update

Janne Metsänheimolta erinomainen analyysi.

Mutta sitten kysyn miten tähän kirjaan kuuluu Arvo Tuomisen suomettumisajan ylistys. Venäjän Ystävyyden kunniamerkin koristama toimittaja Tuominen on kirjoittanut tympeän esseen MIKSI PUHELIN EI SOI?. Venäjän suhteiden palauttaminen hyviksi tai toimiviksi on kuulemma lähinnä Suomen tahdosta kiinni. Mitään ei ole kuulemma historiasta opittu.

Tawiolin juttu maahanmuuttajien kotouttamisesta oli hyvä. Raution juttu kulttuurin monopolisoitumisen estämisestä herätti ajatuksia.

Halosen jutussa ei ollut mitään uutta.

Aloin lukea tärkeys/mielenkiintoisuus-järjestyksessä: Helon esipuhe, Saramo, Tuppurainen, Hiilamo, Patrizio Laina, Henrik Meinander.

Positiivinen vapaus on kirjan perusoletus, velkaantumista käsittelee mielenkiintoisesti Tuppurainen, Hiilamo, Laina ja jossain määrin myös Meinander. Mitä hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta voisi seurata esimerkiksi demokratialle? Onko mitään varsinaista ongelmaa edes olemassa?