Loviattara’s Reviews > Silmarillion > Status Update

maybe i should've just stopped when túrin and beleg are reunited in amon rûdh and pretended the rest of it never happens (and yes the silmarillion still hits me just as hard as it did when i was reading it as an impressionable child or a dramatic teenager)

Tähän kirjaan ja Tolkienin tuotantoon yleensä voi keriä takaisin monta elämäni kohtalonlankaa. Kiinnostukseni fantasiakirjallisuuteen mutta myös runouteen ja kielitieteeseen johtavat kaikki juurensa samaan multaan. Silti en ole lukenut Silmarillionia kertaakaan aikuisena. Kirjan aloittaminen siis jännitti, mutta turhaan. Nyt Ainulindalën ja Valaquentan jälkeen tuntuu kuin olisin palannut kotiin.